Ruoka kulkee ihmisen ruoansulatuskanavassa yhteensä noin kaksi vuorokautta.

Mahalaukusta se liikkuu eteenpäin parin tunnin kuluttua syömisestä. Useita metrejä pitkässä ohutsuolessa ruokasula viipyy runsaat kolme tuntia. Loput ajasta eli yli puolitoista vuorokautta kuluu paksusuolessa.

Ruoan laatu heijastuu matkavauhtiin. Paljon sulamatonta kuitua kuten kokojyvätuotteita ja kasviksia sisältävä ruoka liikkuu suolistossa tavallista nopeammin. Myös ulostamistiheys vaikuttaa paljon. Jos vessareissu jonain päivänä jää väliin, tavara viipyy suolessa vuorokauden pitempään. Ummetuksen rajana pidetään yli 72 tunnin läpikulku-aikaa. Vastaavasti ripulissa ruoka läpäisee paksusuolen vauhdilla.

Ruoan viipyminen suolessa on hyvä muistaa, kun arvioi eri ruokien yhteyttä vatsavaivoihin. Maitotuotteisiin ja kasvikuituihin liittyvät ilmavaivat syntyvät vasta, kun ruokasula on ollut jonkin aikaa paksusuolessa. Vatsan vaivatessa kannattaa miettiä, mitä söi 5––7 tuntia aikaisemmin, sillä niin kauan kestää, ennen kuin maitosokeri tai muut sulamattomat ainekset ovat ehtineet paksusuoleen, missä ne hajoavat.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2007

Vastaaja:
Pertti Mustajoki
professori
Lääkäriseura Duodecim

Chair
Seuraa 
Viestejä2799
Liittynyt6.9.2005

Kauanko ruoka matkaa suolistossa?

"Vatsan vaivatessa kannattaa miettiä, mitä söi 57 tuntia aikaisemmin, sillä niin kauan kestää, ennen kuin maitosokeri tai muut sulamattomat ainekset ovat ehtineet paksusuoleen, missä ne hajoavat." Tarkoittaako tuo 57 tuntia 5 - 7 tuntia? On nimittäin saman tyylisiä virheitä näissä kysy-jutuissa aika paljon. Olisiko vika softassa? Kannattaa korjata mahdollisimman pian, sillä nykyisellään vastaukset muuttuvat virheen takia järjettömiksi, mikä ei ainakaan paranna Tiede-lehden ja tiede.fi:n imagoa...
Lue kommentti

"Die Theorie bestimmt was wir beobachten können."(Albert Einstein)

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018