Maustamattomissa vodkissa ja viinoissa on vai etanolia ja vettä ja joskus sokeria.

Nämä eivät muutu ajan myötä, eikä juomassa tapahdu aistittavia kemiallisia ja fysikaalisia muutoksia. Säilyvyysajaksi voidaan taata useita vuosia. Maustettujen vodkien säilyvyys riippuu aromi- ja väriaineiden määrästä. Normaalisti taataan yhdestä muutamaan vuoteen.

Brandyt, konjakit, viskit, rommit ja hedelmäviinat valmistetaan tisleistä ja vedestä sekä mahdollisesti pienestä määrästä sokeria tai sokeriväriä. Nämä juomat eivät pilaannu tai huonone. Tummiin tynnyrikypsytettyihin juomiin voi syntyä korkeintaan lievää sameutta tai sakkaa.

Myäös väkevät juomasekoitukset säilyvät kohtuullisen hyvin, jos niitä pidetään pimeässä ja viileässä. Liköörit sen sijaan eivät ole erityisesn pitkäikäisiä, koska niiden sisältämät aromiaineet, värit ja mehut hapettuvat. Niitä ei pidä säilyttää vuotta pidempään.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2003

Vastaaja:


Juha Kahima


laadunvarmistuspäällikkö


Altia Oyj, Rajamäen alkoholijuomatehdas

Prossimo Treno
Seuraa 
Viestejä1373
Liittynyt26.3.2006

Kauanko viina säilyy juomakelpoisena?

Ainakin calvados pilaantuu jo 50 vuodessa. Join kerran 70 cl pullon ja sain sellaisen ruokamyrkytyksen ettei ole ennen ollut. Eikä koskaan myöhemminkään. Sittemmin olen juonut vain piimää ja vettä.
Lue kommentti

TOIJALA. Katse josta huomaa toisen olevan aivan liian päissään, jotta hän ymmärtäisi mitään mitä hänelle on sanottu viimeisen 20 min. aikana. "Junassa yritin puhua hänelle, mutta hän oli jo toijalassa." — Antti Hyry (Kokkilan kakkakääpiö, Hömpönkeinaa, Hirvi Akuniemi, Artsiitti Höti Pörtsiitti)

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017