Ei sellaisenaan.

Jätevettä ei edes yritetä puhdistaa niin, että se kelpaisi suoraan uima-altaaseen tai juomalasiin. Tärkeintä on, ettei jätevesi myrkytä tai rehevöitä ympäristöä.

Jäteveden aiheuttaman ympäristörasituksen mittareita ovat biologinen hapenkulutus (BHK), joka kertoo, miten paljon vedessä on orgaanista ainetta, ja tärkeimmän rehevöittävän ravinteen eli fosforin pitoisuus. BHK mitataan vesinäytteestä seuraamalla, kuinka paljon se kuluttaa happea esimerkiksi seitsemän vuorokauden aikana (BHK7).

Puhdistetussa jätevedessä BHK7 saa olla enintään 15 mg/l. Kokonaisfosforipitoisuuden maksimi on puolestaan 0,5 mg/l. Suolistobakteereja siinä saa olla miljoonia/100 ml.

Talousveden valmistukseen käytettävän veden BHK7 on enintään 3-7 mg/l. Suolistobakteereja siinä saa olla enintään 200 000/100 ml. Valmiista juomavedestä niitä ei saa löytyä kuin 1/100 ml. Suurin osa suolistobakteereista on ihmiselle vaarattomia, mutta suureen määrään mahtuu todennäköisesti jokunen taudinaiheuttaja. Siksi bakteerien määrä käyttövedessä pidetään pienenä.
Uimavedessä suolistobakteerien maksimi on 500/100 ml.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 5/1997

Vastaaja:


Tapio Norha


tutkimuspäällikkö


Helsingin kaupungin ympäristökeskus, vesistötutkimus