Hirvikärpäsen isäntäeläimiä ovat erilaiset kavioeläimet, Suomessa pääsääntöisesti hirvi, Ahvenanmaalla ja Etelä-Ruotsissa metsäkauris.

Keski-Euroopassa hirvikärpänen on löydetty eräiltä kotieläimiltä, esimerkiksi vuohilta ja lampailta. Se voi ahdistaa muitakin eläimiä, kuten lehmää tai ihmistä, mutta näiden verta se ei kykene käyttämään ravinnokseen.

Valitettavasti hyvin vähän tiedetään siitä, millä perusteilla hirvikärpänen valitsee uhrinsa. Retkeilijät tietävät, että jotkut joutuvat toistuvasti hirvikärpäshyökkäyksen kohteeksi, kun taas toiset saavat olla niiltä lähes kokonaan rauhassa. Ihmisten täytyy siis näyttää erilaisilta hirvikärpästen silmissä. Todennäköisimmin hirvikärpäsen huomio kiinnittyy ympäristöä tummempiin liikkuviin kohteisiin. Sen jälkeen se saattaa valita uhrinsa esimerkiksi kohteesta huokuvan hiilidioksidin tai lämpösäteilyn perusteella. Lämpösäteily tuntuisi vahvalta ehdokkaalta, koska hirvikärpäset ovat aktiivisia kuulaassa, kirpeässä syyssäässä, jolloin lämpösäteily erottuu helposti.

Toisaalta hirvikärpänen näyttäisi erottavan melko tarkasti karvapeitteen sijainnin, koska se useimmiten laskeutuu suoraan tukkaan tai esimerkiksi villapaitaan. Pahimpaan hirvikärpäsaikaan kannattaa käyttää kevyttä, hupullista anorakkia. Näin hyönteinen ei pysty laskeutumaan tukkaan vaan joutuu kiertämään kasvojen kautta, jolloin se on helpompi erottaa ja torjua.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2003

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaaja:


Larry Huldén


intendentti


Eläinmuseo

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla