Hirvikärpäsen isäntäeläimiä ovat erilaiset kavioeläimet, Suomessa pääsääntöisesti hirvi, Ahvenanmaalla ja Etelä-Ruotsissa metsäkauris.

Keski-Euroopassa hirvikärpänen on löydetty eräiltä kotieläimiltä, esimerkiksi vuohilta ja lampailta. Se voi ahdistaa muitakin eläimiä, kuten lehmää tai ihmistä, mutta näiden verta se ei kykene käyttämään ravinnokseen.

Valitettavasti hyvin vähän tiedetään siitä, millä perusteilla hirvikärpänen valitsee uhrinsa. Retkeilijät tietävät, että jotkut joutuvat toistuvasti hirvikärpäshyökkäyksen kohteeksi, kun taas toiset saavat olla niiltä lähes kokonaan rauhassa. Ihmisten täytyy siis näyttää erilaisilta hirvikärpästen silmissä. Todennäköisimmin hirvikärpäsen huomio kiinnittyy ympäristöä tummempiin liikkuviin kohteisiin. Sen jälkeen se saattaa valita uhrinsa esimerkiksi kohteesta huokuvan hiilidioksidin tai lämpösäteilyn perusteella. Lämpösäteily tuntuisi vahvalta ehdokkaalta, koska hirvikärpäset ovat aktiivisia kuulaassa, kirpeässä syyssäässä, jolloin lämpösäteily erottuu helposti.

Toisaalta hirvikärpänen näyttäisi erottavan melko tarkasti karvapeitteen sijainnin, koska se useimmiten laskeutuu suoraan tukkaan tai esimerkiksi villapaitaan. Pahimpaan hirvikärpäsaikaan kannattaa käyttää kevyttä, hupullista anorakkia. Näin hyönteinen ei pysty laskeutumaan tukkaan vaan joutuu kiertämään kasvojen kautta, jolloin se on helpompi erottaa ja torjua.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2003

Vastaaja:


Larry Huldén


intendentti


Eläinmuseo

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017