Pallosatelliitti jää haaveeksi. Kuva: iStock
Pallosatelliitti jää haaveeksi. Kuva: iStock

Vaadittu voima tuhoaisi sekä pallon että mailan jo iskettäessä.

Matalimmilla Maata kiertävillä radoilla eli 100– 2 000 kilometrin korkeudessa saavutetaan vakaa rata ainakin joksikin aikaa, jos kiertävän kappaleen nopeus on noin 7,9 kilometriä sekunnissa.

Lisäksi pitää ottaa huomioon ilmakehä, joka kurottaa harvakseltaan ainakin 500 kilometrin korkeuteen. Sen molekyylit jarruttai-sivat pallon etenemistä ja vaikeuttaisivat sen pysymistä radalla.

Liikkeen hidastumista paikataan yleensä rakettimoottoreilla. Pesäpallossa sellaisia ei ole, joten pallo olisi mäjäytettävä avaruuteen niin suurella nopeudella, että se selviytyisi ilmakehän tuolle puolen ja voisi ryhtyä siellä Maan satelliitiksi.

Nopeutta, jolla avaruusraketti tai pesäpallo voi paeta Maan painovoimakentästä, kutsutaan pakonopeudeksi. Ilmakehän ulkopuolella se on 11,2 kilometriä sekunnissa. Niinpä tavallinen 160 grammaa painava pesäpallo pitäisi lyödä matkaan noin kahden miljoonan newtonin voimalla.

Pallolle kävisi kuitenkin köpelösti. Kovalla nopeudella ilmakehän läpi kiitävä pesäpallo muodostaisi eteensä sokkiaallon, joka kuumentaisi palloa ympäröivän ilman tuhansiin asteisiin. Pallo palaisi poroksi.

Pallon kärähdyksestä syntyisi tähdenlento. Emme tosin pääsisi todistamaan sitä, koska pesäpallo tuhoutuisi jo siinä vaiheessa, kun sitä lyötäisiin vaaditulla voimalla kohti avaruutta. Siinä tuhoutuisi kyllä mailakin.

Vastaajana Anne Liljeström,

toiminta- ja tiedotussuunnittelija, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2018

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Varpailla kulkijaa vaaputtaa. Kuva: Getty Images

Kaikilla linnuilla, siten myös pingviineillä, on polvet.

Lintujen polvet vain eivät näy, koska ne polvet ovat höyhenpuvun suojissa.

Linnun höyhenpeitteen alta näkyvä jalan yläosa on sääri, joka meillä ihmisilläkin on polven alapuolella. Säären alaosan taaksepäin taittuva nivel on nilkka. Tämän nivelen alapuolella oleva jalan osa vastaa ihmisen jalassa nilkan ja varpaiden välisiä luita. Linnut, pingviini mukaan lukien, kävelevät siis varpaillaan.

Pingviinin kävelystä voit saada käsityksen näin: Painu syvään kyykkyyn. Nosta sitten kantapäitä hieman ylös lattiasta ja koeta kulkea eteenpäin.

Vaaputko puolelta toiselle kuten pingviini?

Vastaajana Heidi Björklund,

museomestari, Luomus.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018