Tarvitsemme vanhaa tietoa yhteyksien rakentamiseen. Kuva: Shutterstock
Tarvitsemme vanhaa tietoa yhteyksien rakentamiseen. Kuva: Shutterstock

Aikansa kuvana ei koskaan.

Tieto on aikaansa sidottua ja siksi altis vanhenemiselle. Kirjastoissa ja hakuteoksissa se elää tietoisena itsestään. Esimerkiksi hakusanat taivas ja helvetti ovat erilaisia katolisten, luterilaisten ja muslimien tietosanakirjoissa.

Vanhentunutkin tietosanakirja, sanakirja tai kartta on arvokas tiedonlähde, koska se kertoo ilmestymisaikansa ajattelusta.

Emme tuhoa 1400-luvun Ptolemaioksen atlaksia siksi, että ne ovat puutteellisia. Tai sävellyksiä, jotka vanhenevat omista syistään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhentunut kieli on tietoa itsessään: 1950-luvun James Bond puhuu neekerittäristä ja kysyy, mitä hornaa oikein tapahtuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tieto vanhenee ympäröivän yhteyden muuttuessa. Ilman kontekstia 1910-luvun yleisin rikos, lapsenmurha, olisi meille mysteeri.

Emme enää luota Turun akatemian väitöskirjojen maailmankuvaan tai kieleen. Emme käytä 1930-luvun lääkärikirjaa tai Petteri Järvisen ensimmäistä pc-käsikirjaa, mutta tarvitsemme niitä yhteyksien rakentamiseen.

Kansalliskirjaston pitkä häntä eli sata hyllykilometriä painettua aineistoa sisältää suurimmaksi osaksi vanhentunutta tietoa, mutta osana kansalliskokoelmaa se on merkityksellistä.

Kun valta vaihtuu, kirjastot siivotaan ensimmäisinä. Tiedon kronologia halutaan rakentaa uudelleen. Siksi Kansalliskirjasto ei tunne käsitettä ”vanhentunut tieto”. Säilytämme kaiken.

Vastaajana Kai Ekholm,

ylikirjastonhoitaja, Kansalliskirjasto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2017

Sisältö jatkuu mainoksen alla