Uni on välttämätöntä ihmiselle, mutta sen puutteen vaikutuksia on jo eettisistä syistä hankala tutkia.

Yhdysvaltain armeijan tekemissä kokeissa on havaittu, että kolmen vuorokauden valvottamisen jälkeen ihminen alkaa pakosta nukahdella. Pidempi valveillaolo häiritsee tärkeitä elintoimintoja. 11 vuorokautta kestänyt unettomuus saattaa johtaa vaikeaan psykoosiin.

Rotalla valvottaminen vie ruokahalun ja sekoittaa hormonitasapainon sekä lämmönsäätelyn. Kuolema seuraa puolentoista kuukauden kuluessa.

Jotkut ihmiset väittävät, etteivät ole nukkuneet viikkoihin tai jopa kuukausiin. Edinburghin yliopistossa on tutkittu tällaisia henkilöitä. Aivosähkökäyrän mukaan he eivät todella nukkuneet öisin hetkeäkään, mutta torkahtivat päivisin käydessään esimerkiksi WC:ssä. Päivän unitoveista saattoi kertyä jopa tunteja.

Lääketiede tuntee myös ihmisiä jotka sairastavat kuolemaan johtavaa unettomuutta, fataalia familiaalista insomniaa. Tätä keskushermostotautia sairastavia sukuja on löydetty Italiasta ja Ranskasta. Tauti tuhoaa vähitellen talamuksen hermosoluryppäät, jotka säätelevät unen ja valveen rytmiä.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 1/1997

Vastaaja:


Markku Partinen


neurologian dosentti


Helsingin yliopisto

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017