Muinaismuistoista vastaavien viranomaisten tulkinta hautoihin kajoamisesta ja kalmistojen tutkimisesta on käytännössä tapauskohtainen.

Hautojen avaamiseen liittyvä eettinen keskustelu on Suomessa koskenut pää-asiassa historiallisen ajan hautamateriaaleja, mutta periaatteessa esihistoriallisilla luille kuuluisi sama eettinen arvo kuin kristillisille haudoille.

Suomessa arkeologit tutkivat ja kaivavat hautoja ja kalmistoja melko usein, koska vainajien luilla on suuri tieteellinen arvo. Meillä rautakauden ja osin keskiajankin (noin 500 eKr.–1150 jKr.) tuntemus perustuu pääosin vainajien ja heidän hauta-antimiensa tutkimiseen. Tällöin vainajia on siirretty leposijoiltaan ilman, että heitä on haudattu uudelleen.

Sen sijaan muinaisten kirkkomaiden kaivauksissa pyritään usein uudelleen hautaamiseen, eli vainajien luut haudataan takaisin tutkimusten jälkeen.

Hautaustoimilaki säätää haudan koskemattomuusajaksi vähintään 15 vuotta. Tämän jälkeen hautaan saa kajota ja siihen saa haudata uudelleen. Vainajan omaisille myönnettävä hautaoi-keus on voimassa useimmiten 25 vuotta mutta enintään 50 vuotta. Jos hautaa ei ole hoidettu, seurakunnalla on oikeus lunastaa hautapaikka ja ottaa se uuteen käyttöön. Hautaustoimilaki koskee myös haudatun ruumiin tai tuhkan siirtoa. Haudattu ruumis tai tuhka saadaan lääninhallituksen ja terveydensuojeluviranomaisen luvalla siirtää toiseen hautaan.

Hautaustoimilain mukaan hautarauhan rikkomiseen syyllistyy, jos ”luvattomasti avaa haudan tai ottaa sieltä ruumiin tai sen osan, ruumisarkun tai hautausuurnan, käsittelee hautaamatonta ruumista pahennusta herättävällä tavalla, turmelee tai häpäisee hautaa tai kuolleen muistomerkkiä.”

Muinaismuistolaki koskee puolestaan maamme esikristillisiä hautoja ja myös sellaisia kirkkojen, kappelien ja luostareiden muinaisia hautapaikkoja, jotka eivät sijaitse seurakuntien hoidossa olevilla hautausmailla.
Lisäosviittaa antavat kansainväliset sopimukset. YK:n ihmisoikeuskomissio on säätänyt vaina-jien kohtelua, tutkimusta ja tunnistusta koskevia päätöslauselmia luonnonkatastrofeissa ja joukkomurhissa kuolleiden vainajien tunnistusta varten. Myös Euroopan arkeologiliitolla on omia eettisiä sopimuksia, jotka koskevat hautojen ja vainajien tutkimusta.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2005

Vastaaja:


Mika Lavento ja Anna Wickholm


arkeologian professori ja arkeologian laitoksen tutkija


Anna Wickholm, arkeologian laitoksen tutkija

Reifengas
Seuraa 
Viestejä3139
Liittynyt30.5.2010

Kuinka kauan ihmisen täytyy olla haudattuna, että on kyse arkeologiasta eikä hautarauhan rikkomisesta?

Tarkoitan, että haudatuksi tuleminen on aina ollut etuoikeus. Tavallinen rahvas on poljettu vaikka suohon. Ei menneiden aikojen etuoiketetuilla julkkiksilla ole nykyäänkään sen kummempaa suojaa. Kaivakaa vaikka kaikki vainajat heti ylös, jos se niin kiinnostaa. Eivät he siitä piittaa. Lähiomaiset saattavat ehkä ärsyyntyä, jos juuri äskettäin kuopatut pengotaan ylös, mutta eihän siinä tarvitse kuin vähän odottaa.
Lue kommentti

Rinnan rikkahat ajavat,
käsityksin köyhät käyvät.

Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006

Kuinka kauan ihmisen täytyy olla haudattuna, että on kyse arkeologiasta eikä hautarauhan rikkomisesta?

Pitäisiköhän kaivaa nuo omien vanhempien luut talteen, ettei joku niitä myöhemmin vie? Äh, ai niin. Mutsi poltettiin.
Lue kommentti

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017