Tähän kysymykseen on mahdotonta vastata yleispätevästi.



Lajiutumisen vauhti lienee vaihdellut eri aikoina. Fossiiliaineiston perusteella lajiutuminen oli nopeampaa tai ainakin johti no-peam-piin ruumiinmuodon muutoksiin kamb-rikaudella kuin myöhempinä aikoina. Kambrikaudella, runsaat 500 miljoonaa vuotta sitten, nimittäin syntyivät lähes kaikki selkärangatto-mien nykyiset pääjaksot, mutta sen jälkeen uusia pääjaksoja on syntynyt tuskin lainkaan.

Toiseksi lajiutumisen vauhti vaihtelee eri ryhmissä. Esimerkiksi varsieväkala, neidonhiuspuu ja muut niin sanotut elävät fossiilit ovat pysyneet lähes muuttumattomina kymmeniä, jopa satoja miljoonia vuosia.

Myös historialliset tapahtumat, kuten ilmaston muutokset, jääkaudet ja massasukupuutot, vaikuttavat lajiutumiseen. Erityisesti massasukupuuttojen jälkeen fossiiliaineistoissa on nähtävissä runsaasti uusia, kehittyviä lajeja.

Nisäkkäiden lajiutumisvauhdista on jonkin verran tietoa pitkistä päällekkäisten fossiilipitoisten kerrostumien sarjoista, joista tapahtu-mien kulkua voi seurata nisäkkään muodon muuttumisena. Parhaissa tapauksissa voidaan seurata muualta saapuneiden lajien levittäytymistä uuteen ympäristöön. Tuolloin uusien lajien synty kantalajista näyttää yleensä tapahtuvan noin 100 000–250 000 vuodessa. Nisäkäslajin keskimääräinen elinikä on noin 2 miljoonaa vuotta.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2005

Vastaaja:


Mikael Fortelius


paleontologian professori


Helsingin yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018