Tähän kysymykseen on mahdotonta vastata yleispätevästi.



Lajiutumisen vauhti lienee vaihdellut eri aikoina. Fossiiliaineiston perusteella lajiutuminen oli nopeampaa tai ainakin johti no-peam-piin ruumiinmuodon muutoksiin kamb-rikaudella kuin myöhempinä aikoina. Kambrikaudella, runsaat 500 miljoonaa vuotta sitten, nimittäin syntyivät lähes kaikki selkärangatto-mien nykyiset pääjaksot, mutta sen jälkeen uusia pääjaksoja on syntynyt tuskin lainkaan.

Toiseksi lajiutumisen vauhti vaihtelee eri ryhmissä. Esimerkiksi varsieväkala, neidonhiuspuu ja muut niin sanotut elävät fossiilit ovat pysyneet lähes muuttumattomina kymmeniä, jopa satoja miljoonia vuosia.

Myös historialliset tapahtumat, kuten ilmaston muutokset, jääkaudet ja massasukupuutot, vaikuttavat lajiutumiseen. Erityisesti massasukupuuttojen jälkeen fossiiliaineistoissa on nähtävissä runsaasti uusia, kehittyviä lajeja.

Nisäkkäiden lajiutumisvauhdista on jonkin verran tietoa pitkistä päällekkäisten fossiilipitoisten kerrostumien sarjoista, joista tapahtu-mien kulkua voi seurata nisäkkään muodon muuttumisena. Parhaissa tapauksissa voidaan seurata muualta saapuneiden lajien levittäytymistä uuteen ympäristöön. Tuolloin uusien lajien synty kantalajista näyttää yleensä tapahtuvan noin 100 000–250 000 vuodessa. Nisäkäslajin keskimääräinen elinikä on noin 2 miljoonaa vuotta.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2005

Vastaaja:


Mikael Fortelius


paleontologian professori


Helsingin yliopisto