Kyllä suosiota – ja epäsuosiota – on osoitettu niin kauan kuin Euroopassa on näytelmiä esitetty.

Kreikassa tapa oli suorastaan sääntö. Kreikkalaiset olivat hyvin kilpailuhenkisiä, ja myös teatteria tehtiin kilpailun merkeissä. Tuomarit tosin määräsivät näytelmien palkintojärjestyksen, mutta yleisön suosio oli olennainen kriteeri.
Monien roomalaisten näytelmäkirjailijoiden, esimerkiksi Plautuksen ja Terentiuksen, komedioissa on mukana lyhyt selostus, joka kuvailee näytelmän ensiesitystä. Joskus yleisö on taputtanut ja ehkä jopa kopistellut jalkoja, joskus taas yksinkertaisesti kävellyt teatterista ulos. Kerrotaan myös, että keisari Augustus lausui kuolinvuoteellaan viimeisinä sanoinaan: Acta est fabula, plaudite!, ’Näytelmä on loppu, taputtakaa!’. Tämä osoittanee, että tapa oli tavallinen.

Konserttisaleihin aplodeeraus tuli 1800-luvun jälkipuolella. Tätä ennen ylhäisökulttuurissa ei sopinut osoittaa kiinnostusta muusikkoja kohtaan. Joitakin poikkeuksia toki tunnetaan. 1700-luvun säveltäjämestari Wolfgang Amadeus Mozart esimerkiksi mainitsee yleisön aplodeeranneen hänelle kerran. Seuraavalla vuosisadalla Richard Wagner sai jo nauttia suosionosoituksista.
Hyvä muistuma tavan myöhäisyydestä on esimerkiksi Turun Uusi Aura -lehden kirjoitus vuodelta 1911. Lehti paheksuu, että yleisö häiritsi konserttia uudella tavalla, aplodeeraamalla.

Vastaaja:


Paavo Castrén ja Hannu Laaksonen


Paavo Castrén, klassisen filologian emeritusprofessori


Hannu Laaksonen, kulttuurihistorioitsija, Turun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018