Kuva Getty Images
Kuva Getty Images

Arkhimedeen laki sen kertoo.

Jos ilmalaivaa ajattelee lähinnä ilmapallona, jonka rakenteet ovat hyvin keveitä, mahdollisia korkeuksia voi laskea Arkhimedeen lain pohjalta. Se toteaa, että nesteeseen tai kaasuun upotettuun kappaleeseen kohdistuu noste, joka on syrjäytyneen neste- tai kaasumäärän painon suuruinen.

Heliumilla täytetyllä pallolla pääsee ilman erityisiä kikkoja noin 10 kilometrin korkeuteen.

Jos kaasuna käyttää 300-asteista ilmaa, pääsee parhaimmillaan todella korkealle. Käytännössä ennätys on 21 kilometriä miehitetyillä palloilla. Miehittämättömät ovat käyneet noin 30 kilometrin korkeudessa.

Jos heliumpallosta voi päästää heliumia pois nousun aikana, pääsee jopa 50 kilometrin korkeuteen. Jos käyttää heliumin sijasta vetyä, tulos on lähes sama.
Todellisen rahtia tai ihmisiä kuljettavan ilmalaivan rakenteet ovat kevyeen palloon verrattuna väistämättä raskaampia. Siksi korkeudet ovat mainittuja pienempiä.

Mikä olisi ilmalaivan paras lentokorkeus, onkin sitten eri juttu. Siihen vaikuttavat monet tekijät. Kun suurimpia ilmalaivoja 1930-luvulla käytettiin, niiden lentokorkeus oli vain muutamia satoja metrejä.

Vastaajana Tom Kuusela, tutkija, fysiikan ja tähtitieteen laitos, Turun yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2015