Ihmisen selviytymismahdollisuudet ovat pienet jo yllättävän matalista korkeuksista.

Maan vetovoiman aiheuttaman kiihtyvyyden takia vauhti kasvaa nopeasti yli sen, mitä elimistö kestää äkkipysäyksessä. Esimerkiksi vuosina 1985–1998 rakennusteollisuudessa kuolemaan johtaneista putoamistapaturmista vain neljänneksessä pudottiin yli kymmenestä metristä ja runsassa neljänneksessä alle kolmesta metristä.

Toisaalta tunnetaan tapauksia, joissa on selvitty elossa hyvin korkealtakin pudottaessa. Ennätys lienee serbialaisen lentoemännän Vesna Vulovicin tapaus vuodelta 1972, jolloin hän putosi noin kymmenestä kilometristä ja jäi henkiin useista luunmurtumista huolimatta.

Matalissa korkeuksissa alastuloasento ja alusta vaikuttavat henkiinjäämisen todennäköisyyteen, mutta korkealta pudotessa ei käytännössä voi tehdä muuta kuin odottaa ja katsoa, kuinka käy.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2007

Vastaaja:


Heikki Karinen


ilmailulääkäri


Työterveyslaitos

---
Seuraa 
Viestejä3395
Liittynyt6.9.2006

Kuinka korkealta ihminen voi hypätä hädässä henkensä säilyttäen?

Ronron 29.07.2014 klo 20:25 Olen itse miettinyt sellaista että jos rakentaisi millimetrin kerrallaan nostettavan hyppytornin ja aloittaisi ihan matalalta. Hyppäisi joka päivä millin korkeammalta vaikka nurmikolle. Missä tulisi se raja vastaan että ei uskaltaisi hypätä enää milliä korkeammalta? Vai uskaltaisiko sitä kuitenkin, sillä seurauksella että tulisikin aavistuksen eri asennossa alas kuin aiemmin ja murtuisi jalat? Kokeilen vielä joskus. Tässä on vähän sama analogia, kuin siinä, että jos...
Lue kommentti
John Carter
Seuraa 
Viestejä7535
Liittynyt17.2.2006

Kuinka korkealta ihminen voi hypätä hädässä henkensä säilyttäen?

unbiased 26.12.2014 klo 16:48 Kun kovakuoriainen törmää tuulilasiin vauhdilla 25 m/s (90 km/h), se kovista kuorista huolimatta murskaantuu läiskäksi lasiin. Jos ihminen putoaa kalliolle 50 m/s, roiskahtaa varmaa monen metrin päähän. Tässä Dana Kunze hyppää 50 metrin korkeudesta veteen, roiskuttamatta vettä kovinkaan kauas. https://www.youtube.com/watch?v=rEiwAAHakI0
Lue kommentti

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017