Ihmisen selviytymismahdollisuudet ovat pienet jo yllättävän matalista korkeuksista.

Maan vetovoiman aiheuttaman kiihtyvyyden takia vauhti kasvaa nopeasti yli sen, mitä elimistö kestää äkkipysäyksessä. Esimerkiksi vuosina 1985–1998 rakennusteollisuudessa kuolemaan johtaneista putoamistapaturmista vain neljänneksessä pudottiin yli kymmenestä metristä ja runsassa neljänneksessä alle kolmesta metristä.

Toisaalta tunnetaan tapauksia, joissa on selvitty elossa hyvin korkealtakin pudottaessa. Ennätys lienee serbialaisen lentoemännän Vesna Vulovicin tapaus vuodelta 1972, jolloin hän putosi noin kymmenestä kilometristä ja jäi henkiin useista luunmurtumista huolimatta.

Matalissa korkeuksissa alastuloasento ja alusta vaikuttavat henkiinjäämisen todennäköisyyteen, mutta korkealta pudotessa ei käytännössä voi tehdä muuta kuin odottaa ja katsoa, kuinka käy.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2007

Vastaaja:


Heikki Karinen


ilmailulääkäri


Työterveyslaitos

---
Seuraa 
Viestejä3424
Liittynyt6.9.2006

Kuinka korkealta ihminen voi hypätä hädässä henkensä säilyttäen?

Ronron 29.07.2014 klo 20:25 Olen itse miettinyt sellaista että jos rakentaisi millimetrin kerrallaan nostettavan hyppytornin ja aloittaisi ihan matalalta. Hyppäisi joka päivä millin korkeammalta vaikka nurmikolle. Missä tulisi se raja vastaan että ei uskaltaisi hypätä enää milliä korkeammalta? Vai uskaltaisiko sitä kuitenkin, sillä seurauksella että tulisikin aavistuksen eri asennossa alas kuin aiemmin ja murtuisi jalat? Kokeilen vielä joskus. Tässä on vähän sama analogia, kuin siinä, että jos...
Lue kommentti
John Carter
Seuraa 
Viestejä8953
Liittynyt17.2.2006

Kuinka korkealta ihminen voi hypätä hädässä henkensä säilyttäen?

unbiased 26.12.2014 klo 16:48 Kun kovakuoriainen törmää tuulilasiin vauhdilla 25 m/s (90 km/h), se kovista kuorista huolimatta murskaantuu läiskäksi lasiin. Jos ihminen putoaa kalliolle 50 m/s, roiskahtaa varmaa monen metrin päähän. Tässä Dana Kunze hyppää 50 metrin korkeudesta veteen, roiskuttamatta vettä kovinkaan kauas. https://www.youtube.com/watch?v=rEiwAAHakI0
Lue kommentti

" Käsittämätöntä luonnossa on sen käsitettävyys. " Albert Einstein

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018