Silmien vastaanottama kuva ulkomaailmasta on vain valoa, jonka voimakkuus ja aallonpituus vaihtelee.

Värejä ja muotoja syntyy vasta tajunnassa. Yksikään ihminen ei ole katsellut hyönteisen silmin, mutta verkkosilmän fysiologian ja hyönteisten käyttäytymisen perusteella hyönteisilläkin on väri- ja muotoaistimuksia.

Mehiläisen verkkosilmässä on aistinsoluja, jotka reagoivat valon eri aallonpituuksiin eli väreihin: tiettyjen solujen sähköinen reaktio on herkin spektrin keltaisella alueella, toisten esimerkiksi vihreällä tai ultravioletilla. Verkkosilmistä on myös eristetty näköpigmenttiaineita, jotka vastaanottavat niitä valon aallonpituuksia, joihin näkösolut herkimmin reagoivat. Kaikki tämä viittaa värinäköön.

Sähköfysiologisissa kokeissa on selvinnyt, että kuten ihmisellä, hyönteisilläkin on hermostossaan mekanismi, joka tarkentaa nähtyjä rajapintoja. Tämän arvellaan toimivan erilaisten muotojen tunnistamisessa.
Tärkeimmät todisteet on kuitenkin saatu käyttäytymiskokeista. Esimerkiksi mehiläiset voidaan opettaa hakemaan mettä tietyn väriseltä, kokoiselta ja muotoiselta alueelta.

Sosiaaliset hyönteiset, kuten mehiläiset ja muurahaiset, kykenevät suunnistamaan maamerkkien avulla ja välittämään suunnistustietoja erilaisin kielin yhteisön muille jäsenille (esim. mehiläisten tanssikieli). Tämä voidaan tulkita niin, että hyönteiset hahmottavat ympäristönsä ja kykenevät esittämään sen toisilleen symbolisesti.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 5/1996

Vastaaja:


Matti Järvilehto


eläinfysiologian professori


Oulun yliopisto

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017