Silmien vastaanottama kuva ulkomaailmasta on vain valoa, jonka voimakkuus ja aallonpituus vaihtelee.

Värejä ja muotoja syntyy vasta tajunnassa. Yksikään ihminen ei ole katsellut hyönteisen silmin, mutta verkkosilmän fysiologian ja hyönteisten käyttäytymisen perusteella hyönteisilläkin on väri- ja muotoaistimuksia.

Mehiläisen verkkosilmässä on aistinsoluja, jotka reagoivat valon eri aallonpituuksiin eli väreihin: tiettyjen solujen sähköinen reaktio on herkin spektrin keltaisella alueella, toisten esimerkiksi vihreällä tai ultravioletilla. Verkkosilmistä on myös eristetty näköpigmenttiaineita, jotka vastaanottavat niitä valon aallonpituuksia, joihin näkösolut herkimmin reagoivat. Kaikki tämä viittaa värinäköön.

Sähköfysiologisissa kokeissa on selvinnyt, että kuten ihmisellä, hyönteisilläkin on hermostossaan mekanismi, joka tarkentaa nähtyjä rajapintoja. Tämän arvellaan toimivan erilaisten muotojen tunnistamisessa.
Tärkeimmät todisteet on kuitenkin saatu käyttäytymiskokeista. Esimerkiksi mehiläiset voidaan opettaa hakemaan mettä tietyn väriseltä, kokoiselta ja muotoiselta alueelta.

Sosiaaliset hyönteiset, kuten mehiläiset ja muurahaiset, kykenevät suunnistamaan maamerkkien avulla ja välittämään suunnistustietoja erilaisin kielin yhteisön muille jäsenille (esim. mehiläisten tanssikieli). Tämä voidaan tulkita niin, että hyönteiset hahmottavat ympäristönsä ja kykenevät esittämään sen toisilleen symbolisesti.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 5/1996

Vastaaja:


Matti Järvilehto


eläinfysiologian professori


Oulun yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla