Saharan maisemat vaihtelevat täysin hiekattomista alueista korkeisiin, yli 300 metrin korkuisiin hiekkadyyneihin.

Laajoja hiekkaisia alueita kutsutaan arabiankielisellä termillä erg. Hiekan paksuus näillä alueilla riippuu pääasiassa saatavilla olevan hiekan määrästä ja tuulen voimakkuudesta.

Alueilla, joissa tuuli puhaltaa pääasiassa yhteen suuntaan, muodostuu niin sanottuja "pitkittäisdyynejä". Etenkin Algeriassa taas tavataan niin sanottuja tähtidyynejä, joiden muodostumisessa tuulen suunnalla ei ole yhtä merkittävää osuutta kuin pitkittäisdyynien kohdalla. Yleisesti ottaen pitkittäisdyyneissä on vähemmän hiekkaa kuin tähtidyyneissä.

Hyvin suurikokoisia dyynejä, joiden päällä on pienempiä dyynejä, kutsutaan megadyyneiksi tai draa-muodostumiksi. Dyynit voivat myös olla yhteydessä toisiinsa ja muodostaa ketjuja tai verkostoja, oikeita hiekkameriä. Nämä dyynit voivat olla 300 metriä korkeita tai enemmänkin

Saharan dyynien paksuus kuitenkin vaihtelee, koska hiekka on jatkuvassa liikkeessä. Paikalliset asukkaat ovat sopeutuneet elämään tämän tosiasian kanssa. Jos dyyni esimerkiksi peittää tien, tiehen tehdään vain mutka, ja linjaus palautetaan ennalleen kun dyyni on kulkenut tien ylitse. Jos dyyni taas valtaa talon, asukkaat muuttavat sieltä pois ja palaavat parin vuoden kuluttua kun dyyni on kulkenut talon ylitse. 

Vastaaja:


Mia Kotilainen


geologi


Helsingin yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018