Paleltumia aiheuttavat pakkasessa oleskelu tai kosketus kylmään pintaan.

Kylmävaurioita voi tosin syntyä leudoissakin säissä märkien vaatteiden, tuulen ja liikkumattomuuden yhteisvaikutuksesta. Varsinaiset jäätymisvammat eli kudosvauriot tapahtuvat kudosten jäädyttyä alle -2 celsiusasteen.

Kylmän esineen koskettaminen aiheuttaa kudoksen välittömän kuoleman. Solutuho on edessä, kun kosket taskulämpimin sormin 30 asteen pakkasessa lyhtypylvääseen.

Hitaissa paleltumissa kylmyys supistaa verisuonia ja samalla ääreisverenkierto hiipuu. Veri ei enää lämmitä kehon uloimpia osia, kuten korvia, nenää, sormia, varpaita ja poskia, joiden jäähtyminen kiihtyy entisestään. Vähitellen solujen aineenvaihdunta hidastuu, ne vaurioituvat ja kuolevat. Elimistö tavallaan uhraa ääreisosat suojellakseen elämän jatkumisen kannalta tärkeät sisäelimet.

Aineenvaihdunnan hiipumisen lisäksi soluissa tapahtuu muitakin muutoksia. Solujen ulkopuoliseen nesteeseen muodostuu jääkiteitä ja soluista poistuu nestettä, jonka seurauksena ne kuolevat.

Paikallisen paleltuman ensioireita ovat pistelevä kipu ja sitä seuraava tunnottumuus sekä vahankalpea iho. Pakkasenpurema voi syntyä myös salakavalasti ilman selviä oireita. Syvässä paleltumisvammassa ihokudos tuntuu koskettaessa kovalta.

Pakkasvoiteitä ei pitäisi käyttää, sillä ne tuudittavat väärään turvallisuuteen. Vaikka rasvan vuoraama iho ei tunnu kylmältä, se voi olla jo paleltunut.

Paras suoja pakkasta vastaan on paksu kerros tuulenpitäviä vaatteita. Muista, että tuuli lisää pakkasen purevuutta moninkertaisesti.

Vamman sattuessa lämmitä ja sulata paleltuma mahdollisimman pian. Mitä nopeammin toimit, sitä varmemmin vältät syvän paleltuman. Älä hankaa vahingoittunutta kohtaa lumella tai yritä lämmittää sitä kuumalla esineellä. Lämmin käsi tai ruumiinlämpöinen vesi ovat turvallisin ensihoito.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 2/2000

Vastaaja:


Eero Lehmuskallio


lääkintäeverstiluutnantti


Puolustusvoimat

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017