Pieru, latinaksi flatus, on suolistokaasua, joka muodostuu niellystä ilmasta ja bakteerien ravintoainekäymisen kautta tuottamista kaasuista.

Keskivertopieru on monen kaasun seos: typpeä 59 %, vetyä 21 %, hiilidioksidia 9 %, happea 4 % ja metaania 7 %. Yksilölliset erot ovat suuria. Koostumukseen vaikuttavat erityisesti paksusuolen bakteerikanta ja ruoan laatu. Palkokasvit, kuten herneet, lisäävät kaasun muodostusta.
Valtaosa kaasuista on hajuttomia. Pistävä aromi syntyy pienistä määristä rikkivetyä, indolia, skatolia ja lyhytketjuisia rasvahappoja.

Suolikaasua syntyy vuorokaudessa noin 7–8 desilitraa. Jokainen meistä rupsauttelee keskimäärin 15–-20 kertaa päivässä. Alle 25:ttä päästöä pidetään vielä normaalina.

Peräsuoli ja sen alapäässä sijaitseva anaalikanava annostelevat suolikaasuja. Anaalikanavassa on tuntoaistimuksia välittäviä reseptoreja, jotka tunnistavat, onko kanava täyttymässä kaasulla vai ulosteella. Peräaukkoa vahtii kaksi sulkijalihasta, joista sisemmän toiminta on tahdosta riippumatonta. Kaasun purkautuessa sisempi sulkija rentoutuu, mutta ulompi pysyy tiukkana ja estää ulosteen karkaamisen.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 8/2000

Vastaaja:


Pertti Mustajoki


sisätautien erikoislääkäri, ylilääkäri


Peijaksen sairaala

BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Kuinka pieru syntyy?

Jerry Cotton 25.06.2014 klo 05:11 Thaimaalainen ruoka pierettää huomattavsti vähemmän. Ja intialainen, luulisin. Johtuisikohan mausteista? kurkuma: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11591174 inkivääri: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20420113
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017