Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Vain joulukuusi varistaa kaiken.

Havupuiden neulaset ovat monivuotisia mutta runkoon verrattuna lyhytikäisiä: yksittäinen neulanen elää vain 5–10 vuotta.

Kuusen neulaset saavat alkunsa syyskesällä latvaan ja oksanpäihin muodostuvista silmuista. Keväällä ilman lämmetessä silmu neulasaiheineen alkaa turvota ja kasvaa. Rungon ja oksien ennalta määräytynyt pituuskasvu käynnistyy Etelä-Suomessa toukokuun puolivälissä ja päättyy heinäkuun alussa. Alkukesän sateisuus ja lämpö vaikuttavat osaltaan syntyvän vuosikasvaimen pituuteen mutta eivät neulasmäärään.

Syyskesällä vanhimmat, yhteyttämiskyvyltään heikentyneet ja varjoon joutuneet neulaset ruskettuvat ja varisevat. Kuusi kuitenkin säilyttää etelässä 5–7 ja Lapissa jopa 10 neulasvuosikertaa.

Olennaisinta puun kasvulle eivät ole neulasvuosikerrat vaan tehokkaasti yhteyttävien neulasten määrä. Viljavilla paikoilla nopeasti kasvavilla, elinvoimaisilla puilla on yleensä vähän neulasvuosikertoja.

Neulasmäärän pitkän ajan muutoksia tutkitaan Metsäntutkimuslaitoksessa kehitetyllä neulasjälkimenetelmällä. Se perustuu täpliin, joita neulanen ja sen syntypisteeseensä yhdistävä johtojänne jättävät jokaiseen vuosirenkaaseen neulasen kuolemaan saakka. Täplät paljastetaan puusta tavallisella puusepän höylällä. Vuosisatojen mittaiset ja sitä pidemmät sarjat kertovat metsätuhoista ja kasvuympäristön vaihteluista mutta eivät toistaiseksi osoita selvää pitkän ajan trendiä.

Neulasjälkimenetelmän keksi 1980-luvulla professori Timo Kurkela ihmetellessään saunapaneeleissaan näkyviä täpliä.

Vastaajana Kari Mielikäinen, kasvu- ja tuotostutkimuksen professori, Metsäntutkimuslaitos

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2014

Peippo on munallaan mitattuna Suomen kiivi. Kuva: Getty Images

Vatsanseutu pullistuu hitusen vain muninnan lopussa.

Selitys piilee ruumiinrakenteessa. Se, mikä näyttää linnun vatsalta, on itse asiassa enimmäkseen rintakehää, jonka lihasten alla on kova ja leveä rintalasta. Pehmeää ”vatsaa” linnuilla on vain pieni alue pyrstön ja jalkojen välissä.

Rintakehä voi toki liikkua ulommaksi, kun sisäelimet sitä työntävät, mutta koska se on panssarimainen, siihen ei synny pullistumaa.

Munarauhasessa syntyy vain ruskuainen, ja niitä irtoaa munanjohtimeen yksi kerrallaan. Valkuainen ja kuori syntyvät munanjohtimen loppupäässä hyvin nopeasti, eikä lintu ”kanna” niitä vatsassaan.

Kun muna on juuri tulossa, vatsanseutu voi periaatteessa hieman paisua, mutta sitä ei näe, koska silloin linnut istuvat visusti pesissään. Tämä vaihe kestää vain muutamia tunteja.

Ääriesimerkki lienee kiivi, jolla on kokoon suhteutettuna suurin muna. Kiivi ei näytä olevan ”raskaana”, vaikka muna on valtava, mutta varmasti sen peräpää pullistuu muninnan aikana.

Vastaajana Esa Hohtola,

eläinfysiologian emeritusprofessori, Oulun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018

Kuumin valkea loimuaa valkeana. Kuva: Getty Images

Värin määräävät liekin lämpötila ja säteilyn aallonpituus.

Tulella tarkoitetaan yleensä liekkiä, joka syntyy aineen palamisessa. Palaminen on kemiallinen reaktio, jossa palava aine reagoi hapen kanssa.

Kun reaktio on riittävän nopea, syntyvä lämpö ei siirry heti ympäristöön vaan nostaa palavan aineen lämpötilaa. Tämä näkyy hehkumisena tai liekkinä.

Esimerkiksi nuotiossa palamisreaktio tapahtuu liekin ulkoreunalla, ja siinä syntyy nokea. Noki taas lähettää niin kutsuttua mustan kappaleen säteilyä.

Mustan kappaleen säteilyssä kappaleen lämpötila määrää, millä aallonpituudella säteily on voimakkainta. Tätä aallonpituutta vastaa näkyvän valon aallonpituusalueella aina jokin väri.

Korkein lämpötila ja matalin aallonpituus vastaavat violettia, sitten tulevat järjestyksessä sininen, vihreä, keltainen, oranssi ja punainen.

Nuotion liekin kuumimmassa kohdassa valon aallonpituuksien voima on niin suuri, että ihmissilmä näkee sen värien yhdistelmänä eli valkoisena värinä.

Viileämmät kohdat silmä näkee niin, että väri vastaa paremmin lämpötilaa. Keltainen ja oranssi kertovat noin 1 200:n ja punainen noin 700 asteen lämpötilasta.

Mustan kappaleen säteily ei kuitenkaan selitä kaikkea tulen väreistä.

Esimerkiksi sinisessä liekissä ei ole nokea, vaan liekin väri johtuu siitä, että kaasumolekyylien viritystila purkautuu ja lähettää säteilyä. Sen aallonpituus on lähellä sinistä väriä.

Vastaajana Jorma Jokiniemi,

pien- ja nanohiukkastekniikan professori, Itä-Suomen yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2018