Sisilisko on yksi monista liskoista, jotka kykenevät itsetypistykseen.

Hännän luisissa nikamissa on halkeamislevyjä: hauraita rustoisia poikkiseiniä, jotka murtuvat herkästi. Näissä kohdissa myös lihakset ja verisuonet ovat muuntuneet helposti katkeaviksi. Tyngän suonet supistuvat nopeasti umpeen estäen verenvuodon.

Eläin saa häntänsä irtoamaan jännittämällä sen tyvellä sijaitsevaa rengasmaista lihasta. Aiheutin kerran tahtomattani sisiliskon itsetypistyksen ja näin, kuinka irrallinen häntä kiemurteli itsekseen noin minuutin verran ja liikkui metrin verran. Tällainen riittää kiinnittämään pedon huomion niin pitkään, että lisko ehtii paeta, mikä onkin typistyksen tarkoitus.

Itsetypistyksestä on kyllä haittaakin, sillä hännän rasva on eläimelle tärkeä ravintovarasto talvehtimisen ajaksi.
Lisko voi tehdä katkaisutemppunsa vain kerran, sillä tilalle kasvavan lyhyemmän hännän ytimeksi muodostuu niveletön rustoranka.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 6/1998

Vastaaja:


Kauri Mikkola


dosentti, yli-intendentti


Luonnontieteellinen keskusmuseo

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla