Viettotavat ovat vaihtuneet. Kuva: Shutterstock
Viettotavat ovat vaihtuneet. Kuva: Shutterstock

Kimmoke tuli kansakoulun kuusijuhlista.

Pikkujoulun vietto on saanut alkunsa koulujen uskonnollissävyisistä kuusijuhlista, joissa keskeisiä ohjelmanumeroita olivat evankeliumin luku, virrenveisuu ja satunäytelmä. Koulujen toverikunnat, teinikuntien edeltäjät, ryhtyivät kuusijuhlan lisäksi viettämään hilpeitä puurojuhlia. Kouluista puurojuhlaperinne siirtyi 1900-luvun alkupuolella ylioppilasosakuntiin. Joulukuusi, joulupuuro ja puuropuhe olivat mukana alusta alkaen.

Osakunnista tapa levisi järjestöihin, myöhemmin ammattiyhdistyksiin, urheiluseuroihin ja työpaikoille.

Varhainen tieto pikkujoulusta on tosin jo vuodelta 1883, josta alkaen Helsingfors Gymnastikklubb vietti vuosittain Julgrisen-juhlaa eli Jouluporsas-nimistä joulujuhlaa.

Vanha talonpoikainen kekri oli työvuoden vaihteen, sadonkorjuun ja palkollisten juhla. Siihen liittyi runsas alkoholin käyttö. Nykyinen varhainen pikkujoulujuhla runsaine antimineen pyhäinpäivän tienoilla muistuttaa itse asiassa aika paljon kekrijuhlaa.

Vastaajana Juha Nirkko, tutkija, Kansanrunousarkisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2016

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018