Lainaa lännestä. Kuva: Getty Images
Lainaa lännestä. Kuva: Getty Images

Ainekset on saatu ruotsista.

Vippaskonsti on saatu kirjakieleen kansankielestä 1800-luvun loppupuolella. Sanaa on käytetty myös asuissa vippaiskonsti, vippakonsti tai vippelikonsti. Sen ainekset on saatu ruotsista eri aikoina.

Taitoa, keinoa tai temppua merkitsevä loppuosa konsti on ollut käytössä Agricolasta alkaen. Alkuosa on nuorempaa perua, ja sille on useitakin selitysvaihtoehtoja.

Vippa ja tästä johdetut vippainen, vippas- ja vippais- voivat perustua tilapäistä lainaamista tai kähveltämistä merkitsevään ruotsalaiseen lainaverbiin vipata tai nostolaitetta, vipua tai tukipönkkää merkitsevään ruotsalaiseen lainasanaan vippa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vippelin taustalla voi olla petkuttajaa merkitsevä ruotsalainen murresana fibbel. Sanan alkuperäistä muodostajaa on mahdotonta tietää, mutta murrelevikki viittaa vahvasti Savon suuntaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2019.

Sisältö jatkuu mainoksen alla