Virkamies päätyi kauas juuriltaan. Kuva: Shutterstock
Virkamies päätyi kauas juuriltaan. Kuva: Shutterstock

Sana kuului metsästäjien ammattikieleen.

Suomen kielessä on kaksi eri virka-sanaa. Toinen on keskiajalla saatu ruotsalainen tai alasaksalainen laina, joka kuuluu yhteen ruotsin työtä merkitsevän verk-sanan kanssa. Tämä on se virka-sana, jota nykyisessä yleiskielessä tavallisesti käytetään, kun puhutaan ammatista, työstä tai toimesta.

Toinen ja vanhempi virka-sana on balttilainen laina, jonka alkuperäinen merkitys on ’rivi, jono’.

Tätä virka-sanaa ei käytetä yleiskielessä, mutta se esiintyy monissa murteissa ja metsästäjien perinteisessä ammattikielessä. Tässä tapauksessa virkatie tai virkotie tarkoittaa ansapolkua, aluetta tai reittiä, jolle on viritetty pyydyksiä.

Virkamies on alun perin ollut omaa ansapolkuaan kiertävä metsästäjä, ja Pohjois-Suomessa hänen parasta kumppaniaan eli hyvää metsästyskoiraa on sanottu virkakoiraksi.

Arkisessa kielenkäytössä eri alkuperää olevat virka-sanat ovat sekaantuneet, koska vakioreittiään kiertävää metsästäjää on voitu ajatella sekä ansapolun kulkijana että oman alansa ammattimiehenä.

Vastaajana Kaisa Häkkinen, suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2017

Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017