EI kenenkään kuuta. Kuva: Shutterstock
EI kenenkään kuuta. Kuva: Shutterstock

Ei kukaan – ja me kaikki.

Kuu ei kuulu millekään valtiolle. Kuun aseman määrittelee Yhdistyneiden kansankuntien avaruusyleissopimus vuodelta 1967.

Artiklan 2 mukaan valtiot eivät voi hankkia itselleen ”ulkoavaruutta, siihen luettuna Kuu ja muut taivaankappaleet”. Artiklan 1 mukaan avaruus, Kuu mukaan lukien, on ”vapaa kaikille valtioille tutkimista ja käyttöä varten”.

Vuonna 1979 YK:ssa sovittiin lisäksi kuusopimus, jossa Kuu luonnonvaroineen julistettiin ihmiskunnan yhteiseksi perinnöksi. Tähän kuusopimukseen on liittynyt kuitenkin vain kourallinen valtioita. Se on siksi käytännössä merkityksetön.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Avaruusyleissopimukseen sen sijaan on sitoutunut suurin osa valtioista, ja sen keskeiset periaatteet velvoittavat myös muita valtioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Moni käytännön kysymys jää sopimuksessa kuitenkin auki. Kun sopimusta laadittiin, eivät osapuolet osanneet ennakoida yksityistä ja kaupallista toimintaa avaruudessa.

Useimmat valtiot pitävät nykyään Kuuta resurssina, jota kaikki voivat käyttää. Tämä on esimerkiksi Yhdysvaltain kanta. Valtiot voivat siis sallia myös yksityisten yritysten hankkeet Kuussa.

Jos Kuun luonnonvaroja esimerkiksi louhittaisiin, niistä voisi tulla louhijan omaisuutta. Näin yhteisen Kuumme kappaleita voisi siirtyä yksityiseen omistukseen suuriakin määriä.

Osa valtioista, kuten Venäjä, katsookin, että Kuun hyödyntämistä varten tarvittaisiin kansainvälinen järjestelmä. Näin edes osa tuotoista voitaisiin saada ohjattua koko kansainvälisen yhteisön hyväksi.

Vastaajana Lotta Viikari,

Ilmailu- ja avaruusoikeuden instituutin johtaja, Lapin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2021

Sisältö jatkuu mainoksen alla