Aika mitattiin vielä 1950-luvulla Greenwichin observatoriossa, joka tarkkaili maapallon pyörimistä tähtitaivaan suhteen, mutta atomikellotkin alkoivat olla jo käyttökelpoisia.

Tähtiaika ja atomikellot joutuvat kuitenkin hiljalleen epätahtiin, koska maapallon pyöriminen hidastuu mm. vuorovesien, merivirtojen ja säänvaihteluiden takia.

Vuodesta 1956 atomikellon aikaan lisättiin tarvittaessa esimerkiksi 0,1 tai 0,01 sekuntia. Tämän hankaluuden takia tähtitieteilijät, fyysikot ja muut tarkkaa aikaa tarvitsevat tutkijat hyväksyivät kokonaisten sekuntien käytön. Ei siis voida nimetä tiettyä henkilöä, joka olisi keksinyt karkaussekunnin.

Vuodesta 1972 korjaus on tehty täysinä sekunteina aina, kun tähtiajan ero atomiaikaan on kasvanut lähelle yhtä sekuntia. Aluksi korjausraja oli 0,7 sekuntia, mutta nykyisin se on 0,9. Viimeksi karkaussekunti lisättiin atomiaikaan vuoden 1999 alussa.

Pariisin aikakeskus tiedottaa karkaussekunneista: http://hpiers.obspm.fr/iers/bul/bulc/
bulletinc.dat

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 1/2000

Vastaaja:


Heikki Oja


dosentti


Helsingin yliopiston almanakkatoimisto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla