Sanan otti käyttöön nykymerkityksessään Helsingin yliopiston suomenkielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist.

Fennomanian aallossa vierasperäisille sanoille keksittiin innokkaasti suomenkielisiä vastineita. Sanalle sport tarjottiin erilaisia vaihtoehtoja, kuten kisa, karkelo, hippa, homma, taitous ja virkeily.

Sport-sanan käännöksestä syntyi kiista Ahlqvistin ja voimakastahtoisen kielen- ja kansanrunoudentutkijan E. N. Setälän välille. Setälä tarjosi käännökseksi kiistoa, Ahlqvist urheutta, josta muodostui nykyinen käsite urheilu.
Kantasana urho, joka viittasi alun perin täysikasvuiseen mieheen, sankariin, on huomattavasti vanhempi. Se esiintyy jo Mikael Agricolan rukouskirjassa 1500-luvulla. Urheilla taas tarkoitti ”toimia uhkarohkeasti”. Näin urheiluun liittyy suomen kielessä voimakas rajojen ylittämisen ja vaaran uhmaamisen elementti, jota ei ole muissa kielissä. Esimerkiksi englannin kielessä sport merkitsee yksinkertaisesti vapaa-ajan viettoa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2002

Vastaaja:


Esa Sironen


urheilututkija


Jyväskylä

Chair
Seuraa 
Viestejä2799
Liittynyt6.9.2005

Kuka keksi sanan urheilu?

Esa Sironen Esimerkiksi englannin kielessä sport merkitsee yksinkertaisesti vapaa-ajan viettoa. Jolloin ammattiurheilu on ammattimaista vapaa-ajan viettoa. Esa Sironen Urheiluun liittyy suomen kielessä voimakas rajojen ylittämisen ja vaaran uhmaamisen elementti, jota ei ole muissa kielissä. Suomen ilmaisu urheilu on kuvaavampi ja kiehtovampi kuin vapaa-ajan viettoa tarkoittava valju sport .
Lue kommentti

"Die Theorie bestimmt was wir beobachten können."(Albert Einstein)

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017