Hanhien muuttoparvessa vanhat yksilöt ottavat ohjat. Kuva: Getty Images
Hanhien muuttoparvessa vanhat yksilöt ottavat ohjat. Kuva: Getty Images

Asia riippuu siitä, minkä lajin parvesta on kyse ja onko se muutto- vai ruokailuparvi.

Muuttavan parven matkasuunnan määrää periytynyt määränpäätieto. Varsinkin isoilla linnuilla, kuten hanhilla, joutsenilla ja haikaroilla, suunnan valitsevat vanhat yksilöt, joilla on perussuunnan lisäksi opittua tietoa sopivista levähdys- ja ruokailualueista. Nämä lajit muuttavat perhekunnittain. Suurissa parvissa eri perhekuntien vanhemmat ovat todennäköisesti yksimielisiä siitä, minne ollaan matkalla.

Muuttomatkan varrella lepäävän parven lähtöpäätös riippuu ravitsemustilasta ja säästä. Päätös edellyttänee, että useat yksilöt ovat saaneet riittävästi syödäkseen. Peipoista esitetyn aaltohypoteesin mukaan ensimmäisinä lähtisivät kovakuntoisimmat yksilöt. Niiden mukaan tarttuu myös tankkauksessaan heikommin onnistuneita lintuja.

Lentoja levähdyspaikalta ruokailumaille ohjaa sekä yksilöiden ravitsemustila että toisten yksilöiden matkiminen. Linnut panevat merkille, missä edellisen ruokailurupeaman aikana parhaiten syöneet yksilöt ovat liikkuneet, ja myöhemmin ainakin osa muista linnuista seuraa näitä.

Lentävän parven täytyy joskus tehdä äkkikäännöksiä, jotka ihmisestä näyttävät hyvin järjestyneiltä ja salamannopeilta. Lintujen näkö- ja reaktionopeus ovat niin suuria, että parven yksilöt ehtivät reagoida naapuriensa lentoradan ja -asennon muutoksiin. Linnut pystyvät esimerkiksi näkemään jopa 150 kuvaa sekunnissa, ihminen ei edes kahtakymmentä. Tällaisissa parvissa ”johtaja” on varmastikin parven kärjessä. Kiivaissa takaa-ajoissa parvet voivat kuitenkin pilkkoutua.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2006

Vastaaja:
Esa Lehikoinen
eläinekologian dosentti
Turun yliopisto