Asia riippuu siitä, minkä lajin parvesta on kyse ja onko se muutto- vai ruokailuparvi.



Muuttavan parven matkasuunnan määrää periytynyt määränpäätieto. Varsinkin isoilla linnuilla, kuten hanhilla, joutsenilla ja haikaroilla, suunnan valitsevat vanhat yksilöt, joilla on perussuunnan lisäksi opittua tietoa sopivista levähdys- ja ruokailualueista. Nämä lajit muuttavat perhekunnittain. Suurissa parvissa eri perhekuntien vanhemmat ovat todennäköisesti yksimielisiä siitä, minne ollaan matkalla.

Muuttomatkan varrella lepäävän parven lähtöpäätös riippuu ravitsemustilasta ja säästä. Päätös edellyttänee, että useat yksilöt ovat saaneet riittävästi syödäkseen. Peipoista esitetyn aaltohypoteesin mukaan ensimmäisinä lähtisivät kovakuntoisimmat yksilöt. Niiden mukaan tarttuu myös tankkauksessaan heikommin onnistuneita lintuja.

Lentoja levähdyspaikalta ruokailumaille ohjaa sekä yksilöiden ravitsemustila että toisten yksilöiden matkiminen. Linnut panevat merkille, missä edellisen ruokailurupeaman aikana parhaiten syöneet yksilöt ovat liikkuneet, ja myöhemmin ainakin osa muista linnuista seuraa näitä.

Lentävän parven täytyy joskus tehdä äkkikäännöksiä, jotka ihmisestä näyttävät hyvin järjestyneiltä ja salamannopeilta. Lintujen näkö- ja reaktionopeus ovat niin suuria, että parven yksilöt ehtivät reagoida naapuriensa lentoradan ja -asennon muutoksiin. Linnut pystyvät esimerkiksi näkemään jopa 150 kuvaa sekunnissa, ihminen ei edes kahtakymmentä. Tällaisissa parvissa ”johtaja” on varmastikin parven kärjessä. Kiivaissa takaa-ajoissa parvet voivat kuitenkin pilkkoutua.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2006

Vastaaja:


Esa Lehikoinen


eläinekologian dosentti


Turun yliopisto

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018