Muurahaisyhteiskunnassa kaikki toimii itseorganisoitumisen periaatteella.

Toisin sanoen kukaan ei kerro muurahaiselle, mitä tehdä ja minne taakkansa tiputtaa, vaan jokainen toimeton tarttuu tehtävään, joka eteen sattuu tulemaan. Kun kaikki ”työpaikat” on täytetty, toimetta jääneet siirtyvät muualle tehtäviä etsimään. Näin kaikki tehtävät tulevat suoritetuksi huomattavasti tehokkaammin kuin ihmisen keskusjohtoisilla työpaikoilla. Taakkansa muurahainen osaa tiputtaa siihen paikkaan, missä kyseistä tavaraa tarvitaan tai missä on muita samankaltaisia tai -kokoisia esineitä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2006

Vastaaja:


Lotta Sundström


evoluutiobiologian professori


Helsingin yliopisto

jussipussi
Seuraa 
Viestejä32682
Liittynyt6.12.2009

Kuka on muurahaisten työnjohtaja?

Neutroni 05.05.2014 klo 09:26 Tuollaista on mahdoton ennustaa. Pelkkä ahneuden poisto ei varmaan riittäisi, koska se todennäköisesti poistaisi myös halun saavuttaa aina vain parempaa ja siten halun luoda tuhansien tai miljoonien yksilöiden yhteiskuntia, jolloin ihmiset hajautuisivat alkeellisesti eläviin pienyhteisöihin. Tähän pitää myös ottaa mukaan kyky saavuttaa aina vaan pahempaa myös, "edistyksen edistyessä". Molemmat puolet kolikosta.
Lue kommentti
Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005

Kuka on muurahaisten työnjohtaja?

Tuollaista on mahdoton ennustaa. Pelkkä ahneuden poisto ei varmaan riittäisi, koska se todennäköisesti poistaisi myös halun saavuttaa aina vain parempaa ja siten halun luoda tuhansien tai miljoonien yksilöiden yhteiskuntia, jolloin ihmiset hajautuisivat alkeellisesti eläviin pienyhteisöihin. MUtta ehkä sellainen luonneprofiili olisi mahdollinen. Toinen asia on se, että mitä siitä sitten. Ihmisluonnetta ei voi lajitasolla muokata. Muurahaisten toiminta ei ole erityisen tehokasta ja hyvin...
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017