Kuva: Istock
Kuva: Istock

Tapa sai alkunsa Saksassa.

Joulukuusi keksittiin Saksassa 1500-luvulla. Aluksi vuoden pimeimmän ajan juhlinnassa käytettiin somisteina kuusenoksia; ensimmäinen tieto varsinaisesta joulukuusesta on vuodelta 1605. Suomeen tapa levisi 200 vuotta myöhemmin, kertoo Uusi ajantieto (WSOY 1989). Helsingissä ihasteltiin joulukuusta ensi kerran paroni Klinckowströmin aattokutsuilla 1829.

Joulukuusi liittyy vahvasti kaupunkilaiseen jouluperinteeseen. Koristepuu yleistyi vuosisadan lopulla nopeasti kaupunkiporvariston keskuudessa mutta maaseudulla vasta 1900-luvun alussa. Siellä kuuset olivat aluksi pieniä, ja ne kiinnitettiin kattoon tai nostettiin pöydälle. Ensimmäiset torikuuset nähtiin Tampereella 1893 ja Turussa vuosisadan vaihteen jälkeen.

Kotien ja liikehuoneistojen joulupuut koristeltiin makeisilla, omenoilla ja värikkäillä papereilla. Myös kristillisiä symboleita, kuten enkeleitä ja tähtiä, käytettiin jo varhain. Kynttilät löysivät tiensä oksille, kun kynttilänpidikkeiden teollinen valmistui alkoi 1870-luvulla.

Vastaaja:
Katri Kaunisto
FM, amanuenssi
Kulttuurien tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2003

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018