Oikea pää varjelee keltuaista. Kuva: Shutterstock
Oikea pää varjelee keltuaista. Kuva: Shutterstock

Tylppä vai suippo? Sillä on väliä.

Kotelossa kananmunat seisovat tylppä pää ylöspäin. Syystä. Munan tylpässä päässä sijaitsee ilmatasku. Kun tämä pää sojottaa ylöspäin, ilmatasku ja sen mukana keltuainen pysyvät paikoillaan. Jos munan pakkaa toisin päin, ilma pyrkii ylös suippoon päähän, ja liike voi rikkoa kananmunan rakenteen.

Lisäksi munan kuori läpäisee ilmaa, ja ilman mukana ilmataskuun voi päästä bakteereja. Jos muna olisi tylppä pää alaspäin, ilmatasku nousisi koskettamaan keltuaista. Keltuainen taas on herkempi pilaantumaan kuin valkuainen.

Asentoa enemmän säilyvyyteen vaikuttaa lämpötila. Tasainen noin 12–14 asteen lämpö on ihanteellinen. Siirtely kylmästä huoneenlämpöön ja takaisin tai toisinpäin lyhentää säilyvyysaikaa. Kuivassa, hajuttomassa, pimeässä ja viileässä kaapissa muna kestää pisimpään.

Munat viihtyvät parhaiten alkuperäisessä parvikotelossa. Siinä munat ovat oikein päin, ja kotelon hengittävä materiaali suojaa liialta haihdunnalta sekä hajuilta ja bakteereilta.

Oikein säilytetty muna menettää vettä ilmakanaviensa kautta noin teelusikallisen vuorokaudessa. Kun vettä haihtuu, ilmatasku kasvaa. Munan tuoreuden voi testata.

Tuore muna ei hölsky, ja kun sen panee astiaan kylmään veteen, se uppoaa pohjaan. Mitä lähempänä pintaa muna ui, sitä vanhempi se on.

Vastaajana Hanna Hamina,

toiminnanjohtaja, Suomen Siipikarjaliitto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017

Nopea jäätyminen vaatisi äärimmäiset pakkaset.

Jäätyminen kaarelle ei tunnu todennäköiseltä, eikä sellaisesta ole tiettävästi havaintoja maapallon kylmimmistäkään kolkista.

Ratkaisevaa on se, kuinka kauan pissa lentää kaaressa. Tyypillisesti se osuu maahan alle parissa sekunnissa, ja siksi jäätymisen pitäisi tapahtua erittäin nopeasti.

Tämä vaatisi lähes sadan pakkasasteen kylmyyden, jota ei ole koettu edes Etelämantereella. Sikäläinen maailman pakkasennätys on -93,2 astetta.

Pissa on lähtiessään kehon sisäosien lämpöistä eli 36–37-asteista. Pissasta 95 prosenttia on vettä, ja se sisältää muun muassa suoloja. Lämpötila on siis kohtuullisen korkea ja lämpösisältö suuri, ja lisäksi löytyy jäätymisen estoaineita. Ne kaikki hidastavat jäätymistä.

Pissan jäätyminen nopeutuisi, jos se levittyisi pisaroina tai suorastaan sumuna, mutta silloin ei voi enää puhua kaaresta. Tehokkaimmin lämmönhukkaa lisäisi ja jäätymistä vauhdittaisi tuuli, mutta tässä tapauksessa siitä, varsinkaan vastatuulesta, ei ole apua.

Vastaajana Hannu Rintamäki,

tutkimusprofessori, emeritus, Työterveyslaitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018

Periaatteessa sen voisi purkaa ja kotiuttaa palasina.

Kansainvälisen avaruusaseman kotiuttamista vaikeuttaa liike-energia. Asema matkaa kiertoradallaan noin 400 kilometrin korkeudessa lähes kahdeksan kilometrin sekuntivauhtia. Tätä huimaa nopeutta pitäisi jotenkin laskea, jotta asema saataisiin pehmeästi Maahan.

Jos nopeutta vähennettäisiin edes hieman, ilmakehä alkaisi jarruttaa asemaa kiihtyvää tahtia. Sitä eivät rakenteet kestäisi: asema hajoaisi paloiksi noin 90 kilometrin korkeudessa. Noin puolet siitä sataisi maahan sekalaisena romuna. Loppuosa jäisi ilmakehään kaasuna ja pölynä.

Avaruusaseman voisi periaatteessa purkaa ja kotiuttaa palasina. Asema kuljetettiin aikoinaan kiertoradalle yksittäisinä moduuleina, jotka sitten koottiin yhteen.

Avaruussukkulan kaltainen isolla rahtiruumalla varustettu alus voisi kuljettaa moduulit takaisin Maahan. Operaatio tulisi kuitenkin erittäin kalliiksi.

Toinen ongelma on sopivan aluksen puute. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa luopui avaruussukkuloista vuonna 2011.

Yksi tulevaisuuden ratkaisu voisi olla avaruusteknologiayrittäjä Elon Muskin SpaceX-yhtiön BFR-jättiläisraketti. Se on suunniteltu uudelleen käytettäväksi, joten sitä olisi halvempi lennättää kuin perinteisiä kantoraketteja.

BFR:n rahtiversio pystyisi kuljettamaan avaruusaseman osat purettuina kiertoradalta Maahan. Siihen tarvittaisiin ehkä noin kymmenen lentoa.

Vastaajana Mikko Suominen,

avaruustekniikkaharrastaja, tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018