Hiukkassuihkuputkien sisällä on tyhjiö, joten kun suihkut törmäävät toisiinsa siellä, ääntä ei voi kuulua.

Tyhjiössä ääni ei etene, koska se on väliaineen liikettä. Ääntä voi kuitenkin syntyä esimerkiksi silloin, kun hiukkassuihku poistetaan putkesta eli dumpataan.

Hiukkassuihku ei ”kulu” paljon törmäyksien takia, mutta ajan myötä hiukkasten kohdistus heikkenee. Siksi hiukkassuihkut Cernin LHC-kiihdyttimessä dumpataan tyypillisesti kymmenen tunnin jälkeen siitä, kun ne pantiin putkeen kiertämään.

Hiukkassuihkussa on hyvin paljon energiaa, joten se täytyy ohjata hallitusti putkesta ulos. Suihku ajetaan betoniblokkeihin, jotka eivät ole tyhjiössä, ja kertoman mukaan tästä kuuluu jysähdys.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2013

Vastaaja:


Paula Eerola


kokeellisen fysiikan professori


Helsingin yliopisto ja Fysiikan tutkimuslaitos

JPI
Seuraa 
Viestejä24811
Liittynyt5.12.2012

Kun hiukkaset törmäävät kiihdyttimessä, kuuluuko ääni?

filosofi 29.06.2015 klo 08:36 JPI 27.06.2015 klo 18:32 Voiko tyhjälle paperille kirkjoittaa? Heti kun kynä hipaiseekin paperia niin se ei enää ole tyhjä ja tuota pikkuista kynän jälkeä tuskin voi kirjoitukseski kutsua, voiko tyhjälle paperille siis kirjoittaa? Siis mietis hei vähän mitä tarkoittaa kysymys: "Voiko tyhjässä tilassa esiintyä magneettikenttää?". Eiköhän se tarkoita: "Voiko muuten tyhjässä tilassa esiintyä magneettikenttää?", joten eipä ole tavallisen puhekielen ja arkiajattelun...
Lue kommentti

3³+4³+5³=6³

Tulkuri.
Seuraa 
Viestejä478
Liittynyt12.1.2006

Kun hiukkaset törmäävät kiihdyttimessä, kuuluuko ääni?

o_turunen 24.06.2015 klo 14:59 filosofi 24.06.2015 klo 14:49 Voiko täysin tyhjässä aineettomassa tilassa esiintyä sähkömagneettikenttää? Onko fotoni ainetta? :) Voiko tyhjässä tilassa esiintyä magneettikenttää? Ei tai kyllä. Onko fotoni ainetta? On tai ei. Miten selvittäisi tuon probleman,,kun vastaus voi olla vai jompi kumpi,,,on tai ei,,kyllä tai ei,,kirjoitanko vastauksen vai en,,jos kirjoitan lukija ei tutki asiaa ja opi mitään,,jos taasen en kirjoita lukija voi olla silti oppimatta mitään...
Lue kommentti

Niin se vaan on, jos ei ole toisin. :)

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018