Jotkin kivikautiset luolamaalaukset esiintyvät taidekirjojen kuvituksissa ja lasketaan usein taidehistorian huippusaavutuksiin.

Chauvet’n tai Lascaux’n maa-lausten taiteilijan on luonnollisesti täytynyt harjoittaa taitoaan vuosien ajan, mutta harjoitustöitä ei liene tehty luolien seinämiin. Luolat ovat luultavasti olleet keskiaikaisten katedraalien kaltaisia pyhäkköjä, joten niitä ei olisi käytetty harjoituskappaleina. Pikemminkin ”luonnospaperina” on toiminut  esimerkiksi kostea rantahiekka.

Suurin osa luolataiteesta ei silti ole erityisen mestarillista vaan melko kaavamaista ja kömpelöäkin. Esimerkiksi joitakin Les Trois Frères’n luolan maalauksista voi pitää töhertelyinä.

Luolamaalaukset eivät oikeastaan ole taidetta siinä mielessä kuin se nykyään ymmärretään. Luolamaalausten estetiikka on vahvasti kytköksissä uskontoon, toimeentuloon ja yhteisöjen tärkeisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Joidenkin tutkijoiden mukaan paleoliittisen kauden ihminen piti luolien kiviseinämää eräänlaisena kalvona maailmojen välillä; eläinkuvien tarkoituksena oli houkutella saaliseläinten sieluja henkimaailmasta tähän maailmaan.

Mahdollisen alkuperäisen käyttönsä vuoksi luolamaalauksia ei voi arvottaa pelkän taiteellisen vaikutelman tai teknisen taidon perusteella. Taitavakin maalari on saattanut tahallaan ”töherrellä”, jos perinteiset uskomukset ovat niin edellyttäneet. Tällainen maalaus on saattanut kivikautisten yhteisöjen mielestä olla tehokkaampi kuin meidän arvostamamme mestariteos.


Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2006



 

Vastaaja:


Antti Lahelma


arkeologi


Helsinki

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017