Jotkin kivikautiset luolamaalaukset esiintyvät taidekirjojen kuvituksissa ja lasketaan usein taidehistorian huippusaavutuksiin.

Chauvet’n tai Lascaux’n maa-lausten taiteilijan on luonnollisesti täytynyt harjoittaa taitoaan vuosien ajan, mutta harjoitustöitä ei liene tehty luolien seinämiin. Luolat ovat luultavasti olleet keskiaikaisten katedraalien kaltaisia pyhäkköjä, joten niitä ei olisi käytetty harjoituskappaleina. Pikemminkin ”luonnospaperina” on toiminut  esimerkiksi kostea rantahiekka.

Suurin osa luolataiteesta ei silti ole erityisen mestarillista vaan melko kaavamaista ja kömpelöäkin. Esimerkiksi joitakin Les Trois Frères’n luolan maalauksista voi pitää töhertelyinä.

Luolamaalaukset eivät oikeastaan ole taidetta siinä mielessä kuin se nykyään ymmärretään. Luolamaalausten estetiikka on vahvasti kytköksissä uskontoon, toimeentuloon ja yhteisöjen tärkeisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Joidenkin tutkijoiden mukaan paleoliittisen kauden ihminen piti luolien kiviseinämää eräänlaisena kalvona maailmojen välillä; eläinkuvien tarkoituksena oli houkutella saaliseläinten sieluja henkimaailmasta tähän maailmaan.

Mahdollisen alkuperäisen käyttönsä vuoksi luolamaalauksia ei voi arvottaa pelkän taiteellisen vaikutelman tai teknisen taidon perusteella. Taitavakin maalari on saattanut tahallaan ”töherrellä”, jos perinteiset uskomukset ovat niin edellyttäneet. Tällainen maalaus on saattanut kivikautisten yhteisöjen mielestä olla tehokkaampi kuin meidän arvostamamme mestariteos.


Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2006



 

Vastaaja:


Antti Lahelma


arkeologi


Helsinki