Avaruutta kaikki tämäkin. Kuva: SPL/MvPhotos
Avaruutta kaikki tämäkin. Kuva: SPL/MvPhotos

Ei mihinkään. Se venyy.

Avaruus tarkoittaa kaikkea tilaa, joka on olemassa. Ei siis ole mitään avaruuden ulkopuolista. Kun avaruus laajenee, tilaa tulee lisää: avaruus venyy.

Esimerkiksi pullataikinan paisumista voi katsoa ulkopuolelta, jolloin näyttää siltä, että taikina laajenee, koska sen koko suhteessa keittiöön kasvaa.Taikinan sisältä sama laajeneminen näkyisi siten, että taikinan osat venyvät kauemmas toisistaan.

Koska avaruus on kaikki, mitä on, sitä ei voi tarkkailla ulkopuolelta. Niinpä maailmankaikkeuden laajenemisessa on kyse jälkimmäisestä ilmiöstä: galaksien välinen etäisyys kasvaa, koska niiden väliin syntyy lisää tilaa.

Vastaajana Syksy Räsänen,

kosmologi, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Eusa
Seuraa 
Viestejä14926
Liittynyt16.2.2011

Mihin avaruus laajenee?

Hypoteesi: tila vähenee aineen vaikutuksesta gravitaatio-/inertiavaikutukseen ja laajenee valonluonteisen säteilyn vaikutuksesta - mikä tarkoittaisi, että Paulin kieltosääntö pätisi soveltaen myös nopeuden c bosoneille (ja neutriinoille?) Hypoteesioletuksesta saamme kausaalisuhteen siten, että ensin pitää gravitaation toimia ja aiheuttaa aineen kitkaa ja painetta, josta seuraa säteilyä ja avaruuden laajentumista. Big bangissa kitkaa ja painetta sekä säteilyä on syntynyt paljon, joka määrä...
Lue kommentti

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

Jaska50
Seuraa 
Viestejä9
Liittynyt2.11.2008

Mihin avaruus laajenee?

Kun avaruus kasvaa, täytyy olettaa, että on jotakin muuta ulkopuolella. Tästä seuraa kysymys, onko muita avaruuksia? Emme pysty tutkimaan tätä, koska emme voi ylittää avaruuden rajaa. Oletetaan, että avaruus on yksi saippuakupla muiden joukossa. Silloin käsitämme avaruuden laajenemisen. Se on kai todistettu galaksien punasiirtmän avulla. Toinen kysymys on sitten alkuräjähdys. Oliko sitää, vai onko avaruus syntynyt valtavan mustan aukon valkoiselta puolelta? En käsitä, miten voimme nähdä 13,8...
Lue kommentti

Hajuhaitta saattaa syntyä jo päivässä.

Ensimmäiset peseytymättömyyden seuraukset ovat sosiaalisia: pesemätön ihminen haisee kauas. Jos eritteet pinttyvät vaatteisiin, haju väkevöityy.

Iho erittää talia ja hikeä. Ne ovat itsessään käytännössä hajuttomia mutta härskiintyvät nopeasti iholla viihtyvien bakteerien ja hiivasienten vaikutuksesta. Arvellaan, että ainakin jossain kulttuurisen kehityksen vaiheessa nämä kehon hajut ovat olleet lajimme enemmistön mielestä hyvinkin viehättäviä.

Peseytymättömyydestä voi kyllä olla haittaakin. Se aiheuttaa kutisevia hiivainfektioita ja pahentaa ainakin tali-ihottumaa ja märkärupea. Myös haavat tulehtuvat helpommin.

Suihku muutaman päivän välein ja puhtaat vaatteet riittävät pitämään terveydelliset haitat kurissa, mutta sosiaalisten suhteiden kannalta peseytyminen kannattanee päivittäin.

Kulttuuriset ja ilmastolliset vaatimukset toki vaikuttavat peseytymistiheyteen. Arktiksen asukkaat tuskin ovat päivittäin peseytyneet, ja alasti savannilla vaeltaessa iho on tuulettunut.

Vastaajana

Maria Huttunen,

ihotautien erikoislääkäri, Terveystalo.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018

Kesällä kyllä, mutta kukaan ei tiedä miksi.

Karvojen kasvuun vaikuttavat eniten perinnölliset tekijät mutta myös ravitsemus, vuodenaika ja hormonit.

Parrankasvuun tarvitaan testosteronia, mistä johtuen noin puolella teini-iän saavuttaneesta väestöstä hiuskarvat kasvavat nopeammin kuin partakarvat.

Saman ihmisen eri karvojen kasvuvauhdissa sen sijaan ei ole suurtakaan eroa. Ne kasvavat tavallisimmin 2–4 millimetriä viikossa.

Parran kasvua on tieteellisesti selvitetty varsin vähän. Tutkimusten mukaan parta kasvaa noin neljä millimetriä viikossa, joten ainakaan mitään kovin merkittävää eroa parran ja hiusten kasvutahdissa ei ole.

On kuitenkin havaittu, että parran kasvu vaihtelee hiusten kasvua enemmän vuodenajan mukaan. On helpompi kasvattaa kesäparta kuin kesätukka.

Miksi näin on, ei tiedetä.

 

Vastaajana

Marja Mikkola,

dosentti, Biotekniikan instituutti, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018