Muinainen taivaanvalo. Kuva: Getty Images
Muinainen taivaanvalo. Kuva: Getty Images

Jo muinoin ihmiset tunsivat tarvetta rytmittää yhteiskunnallista elämää.

Nykyinen seitsenpäiväinen viikko on lähtöisin ilmeisesti Lähi-idästä muinaisesta Babyloniasta.

Babylonialaisessa kalenterissa kuukausi alkoi kuunsirpin ilmestymisestä iltataivaalle uudenkuun jälkeen.

Jokaisen kuukauden 7., 14., 21. ja 28. päivä oli kielletty, pyhä tai epäonnekas. Silloin ei saanut esimerkiksi tehdä töitä, ruokaa tai matkustaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuukauden jaksottamisen tarkoituksena oli rytmittää yhteiskunnallista toimintaa säännöllisemmäksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kiellettyjä päiviä on käytetty muun muassa lepopäivinä ja uskonnon harjoittamiseen.

Viikon seitsemän päivää selittyvät mahdollisesti kuunvaiheilla tai silloin tunnetuilla seitsemällä taivaanvalolla. Ne olivat Kuun ja Auringon lisäksi Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus.

Myöhemmin joissakin maissa on ollut käytössä myös viisi-, kuusi- ja kymmenpäiväinen viikko.

Niiden avulla on jaettu käytössä ollut 30-päiväinen kuukausi tasamääriksi viikkoja.

Vastaajana Asko Palviainen,

erikoissuunnittelija, Almanakkatoimisto, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2019

Sisältö jatkuu mainoksen alla