Aakkosjärjestykselle on yritetty keksiä selityksiä, mutta kukaan ei ole onnistunut siinä.

Aakkoset ilmeisesti vain jäivät siihen järjestykseen, johon ne ensi kertaa pantiin.

Aakkoskirjoituksen keksivät noin vuonna 1700 ennen ajanlaskun alkua seemiläistä kieltä puhuneet kanaanilaiset kansat, jotka asuivat nykyisen Israelin ja Palestiinan alueella. Kuvamerkillä ei enää tarkoitettu kuvan esinettä vaan ensimmäistä äännettä sitä tarkoittavassa sanassa.

Alkuvaiheessa kirjaimet myös pantiin tiettyyn järjestykseen, joka vakiintui ja jota kaikki lainaajat sittemmin noudattivat. Syyriasta Ugaritin kaupungista tunnetaan paljon 1400–1300-luvuilta säilyneitä abc-tauluja, joissa kirjaimet on järjestetty peräkkäin. Ne ovat meidän aakkosjärjestyksemme esimuoto.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kanaanilaisilta kansoilta aakkoset lainattiin foinikiaan, siitä kreikkaan, kreikasta etruskiin ja etruskista latinaan ja siitä kaikkiin Euroopan kieliin. Kreikkalaiset lisäsivät vokaalit, sillä seemiläisessä kirjoituksessa merkitään ainoastaan konsonantteja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alun perin ensimmäinen kirjain tarkoitti kurkunpään katkoäännettä, samaa, joka on suomen sanassa vaa'an. Kun kreikkalaiset eivät tarvinneet katkoäänteen merkkiä, he tekivät siitä alfa-vokaalinsa. He tekivät muitakin muutoksia, kuten seemiläisestä h:sta e:n.

C:n paikalla seemiläisessä järjestelmässä oli kreikan g:tä vastaava kirjain. Alkuaan a:n, b:n ja g:n jälkeen tulivat d ja h. Järjestelmää on muun muassa vokaalien takia mukailtu eri puolilla maailmaa, mutta aakkosjärjestyksen periaate on yhä sama. 

Vastaaja:


Tapani Harviainen


seemiläisten kielten ja kulttuurien emeritusprofessori


Helsingin yliopisto

JPI
Seuraa 
Viestejä29375

Tuossa mainittiin kuvamerkit, joten siitä vähän:

Kuvamerkillä ei esimerkiksi muinaisessa Egyptissäkään jo noin 5000 vuotta sitten tarkoitettu juuri koskaan kuvan esinettä tai oliota. Sanat koostuivat 1, 2 tai 3-konsonanttisista (ja puolivokaalisista) vain äänteitä tarkoittavista merkeistä ja lisäksi yhdestä tai joskus useammasta selventävästä merkistä ns. determinatiivistä. Vain tietyissä tapauksissa sanaa merkittiin yhdellä merkillä, mutta silloinkaan sana ei läheskään aina tarkoittanut sitä, mitä merkki kuvasi. Esimerkiksi tunnettu elämänristi-merkki ankh kuvaa sandaalinauhaa. Sitä käytettiin sanassa elämä, koska elämälle ei noin vain merkiä ole, sensijaan sandaalinauha lausuttiin samaan tapaan kuin sana elämä muinaisegyptin kielessä. Siis seikka, että hieroglyphikirjoitus koostuu merkeistä, jotka kuvaavat, usein selvästi jotakin esinettä tai oliota, ei tarkoita että se olisi ollut pelkää kuvakirjoitusta.

3³+4³+5³=6³

Sisältö jatkuu mainoksen alla