Maan magneettikentän navoiksi kutsutaan niitä kahta pistettä, joissa magneettikenttä on kohtisuorassa pallomaiseksi ajateltua maanpintaa vastaan.

Siinä kentän kallistuskulma eli inklinaatio on 90 astetta. Navoista toinen on Kanadan arktisen saariston pohjoisosassa ja toinen Etelämantereen rannikolla Australiasta etelään.

Kun siirrytään magneettisilta navoilta pois, kallistuskulma pienenee. Suomessa se on 73–75 astetta.
Jos kompassineula pääsisi kääntymään vapaasti, se asettuisi magneettikentän suuntaiseksi eli magneettisella navalla neula olisi pystysuorassa ja Suomessakin melko pystyssä.

Tavallisen marssikompassin neula on tasapainotettu asettumaan suunnilleen vaakatasoon, jolloin suunnan katsominen on helpompaa kuin jyrkästi kallistuneesta neulasta. Suomen oloihin viritetty kompassineula pyrkisi magneettisella navalla pystysuoraan asentoon ja takertuisi kompassirasian kanteen.

Vaikka kompassineula navan lähettyvillä pääsisikin liikkumaan vapaasti, magneettikentän nopea vuorokautinen vaihtelu heiluttelisi päivän mittaan neulaa vaakasuuntaan kymmeniä asteita. Syynä ovat ionosfäärin ja magnetosfäärin vaihtelevat sähkövirrat, jotka muuttavat magneettikenttää maanpinnalla ja siirtävät magneettista napaa pitkin soikion muotoista rataa 50–100 kilometriä vuorokaudessa. Magneettisen navan keskimääräinen paikka siirtyy vuosittain parikymmentä kilometriä.

Näistä syistä tavallisella magneettikompassilla ei ole mitään käyttöä magneettisten napojen läheisyydessä suunnilleen 500 kilometrin säteellä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2004

Vastaaja:


Heikki Nevanlinna


tutkimuspäällikkö


Ilmatieteen laitos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017