Maan magneettikentän navoiksi kutsutaan niitä kahta pistettä, joissa magneettikenttä on kohtisuorassa pallomaiseksi ajateltua maanpintaa vastaan.

Siinä kentän kallistuskulma eli inklinaatio on 90 astetta. Navoista toinen on Kanadan arktisen saariston pohjoisosassa ja toinen Etelämantereen rannikolla Australiasta etelään.

Kun siirrytään magneettisilta navoilta pois, kallistuskulma pienenee. Suomessa se on 73–75 astetta.
Jos kompassineula pääsisi kääntymään vapaasti, se asettuisi magneettikentän suuntaiseksi eli magneettisella navalla neula olisi pystysuorassa ja Suomessakin melko pystyssä.

Tavallisen marssikompassin neula on tasapainotettu asettumaan suunnilleen vaakatasoon, jolloin suunnan katsominen on helpompaa kuin jyrkästi kallistuneesta neulasta. Suomen oloihin viritetty kompassineula pyrkisi magneettisella navalla pystysuoraan asentoon ja takertuisi kompassirasian kanteen.

Vaikka kompassineula navan lähettyvillä pääsisikin liikkumaan vapaasti, magneettikentän nopea vuorokautinen vaihtelu heiluttelisi päivän mittaan neulaa vaakasuuntaan kymmeniä asteita. Syynä ovat ionosfäärin ja magnetosfäärin vaihtelevat sähkövirrat, jotka muuttavat magneettikenttää maanpinnalla ja siirtävät magneettista napaa pitkin soikion muotoista rataa 50–100 kilometriä vuorokaudessa. Magneettisen navan keskimääräinen paikka siirtyy vuosittain parikymmentä kilometriä.

Näistä syistä tavallisella magneettikompassilla ei ole mitään käyttöä magneettisten napojen läheisyydessä suunnilleen 500 kilometrin säteellä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2004

Vastaaja:


Heikki Nevanlinna


tutkimuspäällikkö


Ilmatieteen laitos