Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Monen jäniksen päivät päättää peto tai tauti.

Villieläinten kuolinsyyt vaihtelevat paljon eläinlajin, eläimen iän ja ympäristöolojen mukaan.

Jänikset, myyrät ja pienet hirvieläimet joutuvat usein petojen suihin. Saalistajat vievät myös runsaasti lintuja, etenkin nuoria metsäkanalintuja.

Nälkä tappaa nuoria eläimiä, jotka aloittelevat itsenäistä elämää ja vielä etsivät hyvää elinpaikkaa. Myös petolinnut saattavat kuolla ravinnonpuutteeseen etenkin ankarina talvina. Silloin kun lunta on paksulti, esimerkiksi metsäkauriiden on vaikea löytää syötävää. Loiset voivat heikentää nälkiintynyttä eläintä entisestään.

Taudit ylipäätään tekevät luonnossa tuhoa: Joinain vuosina jänisrutto vie jäniksiä. Taannoin trikomonoosi tappoi parvikaupalla viherpeippoja. Kapipunkki ottaa toisinaan hengiltä pienpetoja, kuten supikoiria ja kettuja.

Luonnossa lienee harvinaista menehtyä vanhuuteen. Isot eläimet saattavat kuitenkin kuolla siihen. Tämän osoittavat esimerkiksi hirvenkallot, joissa hampaat ovat jopa parinkymmenen vuoden käytöstä kuluneet ja mustuneet.

Monesti villieläimen kuoleman aiheuttaa tieten tahtoen ihminen, metsästäjä. Usein tappaminen on vahinko: Lintuja törmää rakennuksiin ja sähkölinjoihin kohtalokkain seurauksin. Lintuja, saukkoja ja hylkeitä takertuu verkkoihin ja katiskoihin. Kaikenlaisia eläimiä kuolee liikenteessä.

Tavalliset ihmiset eivät juuri näe muita kuolleita eläimiä kuin auton alle jääneitä. Luonnossa haaskaeläimet korjaavat raadot.

Vastaajana Marja Isomursu, erikoistutkija, Evira

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2015