”Tutkijat ovat tulleet ajatelleeksi rinnakkaisten maailmankaikkeuksien mahdollisuutta kahdesta eri lähtökohdasta”, selittää professori Esko Valtaoja.



Yhdenlaisia rinnakkaisia maailmoja syntyy kvanttifysiikasta, joka selittää atomia pienemmän mittakaavan ilmiöitä. ”Jotkut kvanttifyysikot selittävät kvanttifysiikan kummallisuuksia rinnakkaisilla maailmoilla.”
Eräs kummallisuus on hiukkasen paikan epämääräisyys: hiukkanen on esimerkiksi 70 prosentin todennäköisyydellä tässä, 15:n siellä, 5:n tuolla ja 10:n jossain muualla. Vuonna 1957 Hugh Everett III ehdotti, että hiukkasen paikan epämääräisyys on otettava kirjaimellisesti: hiukkanen todella on kaikissa teorian sallimissa paikoissa samaan aikaan.

Everettin ideasta seurasi ajatus, jonka mukaan tapahtuma voi johtaa useampaan lopputulokseen. Jokainen lopputulos ikään kuin aloittaisi uuden maailmankaikkeuden. ”Tästä universumista versoaa jatkuvasti vaihtoehtoisia todellisuuksia. Jokainen meistä olisi olemassa monessa maailmassa”, selittää Turun yliopiston Tuorlan observatoriolla työskentelevä Valtaoja. Hän korostaa kuitenkin, ettei näistä rinnakkaismaailmoista ole minkäänlaisia todisteita. ”Kyse on pelkästä tulkinnasta.”

”Aivan erilaisia rinnakkaismaaimoja on ideoitu kosmologian perusteella.”

Alkuräjähdysteoriassa kaikkeus alkoi äärettömän tiheästä ja pienestä pisteestä, alkusingulariteetistä. 1970-luvun lopulla Andrei Linde ja Alan Guth keksivät toisistaan riippumattomasti ns. inflaatioteorian. Kosminen inflaatio tarkoittaa sekunnin murto-osassa tapahtuvaa alkulaajenemista.

Inflaatio kehitettiin siis selittämään omaa alkuperäämme, mutta jos se tosiaan puhalsi hengen oman maailmankaikkeutemme alkusingulariteettiin, miksei sama toistuisi muuallakin. ”Inflaatioteoriasta, joka selittää tämän maailmankaikkeuden alkuaikoja seuraa ikään kuin sivutuotteena kokonaan muita maailmoja”, toteaa Valtaoja.

”Muutama tutkija uskoo, että esimerkiksi jokaisesta mustan aukon singulariteetista alkaa uusi maailmankaikkeus. Näitä rinnakkaismaailmoja nimitetään usein vauvauniversumeiksi”, kertoo Valtaoja. ”Mutta tälläkään perusteella hahmotelluista rinnakkaismaailmoista ei ole minkäänlaisia merkkejä. Kyse on edelleen pelkästä tulkinnasta.”


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2004



 

Vastaaja:


Esko Valtaoja


Professori

syytinki
Seuraa 
Viestejä8909
Liittynyt18.8.2008

Mihin perustuu olettamus kahdesta tai useammasta maailmankaikkeudesta?

No niin, nyt on sitten nimimerkki Hannu Tanskanen kertonut että "t iedemiesten ja matemaatikkojen epäilys ja arvio monista ulottuvuuksista on totta ". Koska asia on nyt pihvi, voimme siirtyä arvioimaan toista mahdollisuutta. On nimittäin mahdoiista, että tämä vaihtoehtoilijoiden eli huuhaan harrastajien porukka ei olekaan toisesta ulottuvuudesta vaan täysin toisesta todellisuudesta. Me kaikkihan eläämme omassa todellisuudessamme. Sitä arvioivat tietenkin ulkopuoliset ja luokittelukin on...
Lue kommentti
Tannu Hanskanen
Seuraa 
Viestejä2118
Liittynyt3.6.2015

Mihin perustuu olettamus kahdesta tai useammasta maailmankaikkeudesta?

jussipussi 02.09.2015 klo 21:02 Tannu Hanskanen 02.09.2015 klo 20:51 Ulottuvuuksia on enemmän kuin kaksi. 2+3=8. Ulottuvuuksien määrä selittää miksi toiset ymmärtävät enemmän kuin toiset. Mistä ulottuvuudesta tämä ulostuksesi tuli? En osaa sanoa muuta kuin, että tiedemiesten ja matemaatikkojen epäilys ja arvio monista ulottuvuuksista on totta. Tiede saavuttaa tämänkin aihe-alueen parin vuosikymmenen kuluessa.
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017