Jälki hupenee, kun kierrättää lukemansa. Kuva: iStock
Jälki hupenee, kun kierrättää lukemansa. Kuva: iStock

Metsästä lukijalle 205 grammaa.

Yksi painettu, kotiin kannettu Tiede-lehti tuottaa hiilidioksidipäästöjä noin 205 grammaa. Se vastaa 1–2 kilometrin ajamista henkilöautolla.

Lehden hiilijalanjälki laskettiin ”metsästä lukijalle”, eli se kattaa kasvihuonepäästöt puunkorjuusta, paperinvalmistuksesta, painotyöstä ja jakelukuljetuksista.

Kolme neljäsosaa päästöistä syntyy paperin valmistuksesta ja lehden painamisesta. Molemmissa kuluu paljon sähköä, jonka tuottaminen synnyttää ilmakehään päästöjä. Kuljetusten osuus kokonaisuudesta on noin kymmenes. Sama koskee painovärejä. Puunkorjuusta aiheutuu päästöjä vain vähän.

Laskelma ei kata metsän sitomaa hiilidioksidia eikä päästöjä, joita syntyy lukemisen jälkeen. Lukija voi vähentää ilmastovaikutuksia viemällä lehden kierrätykseen. Kaatopaikalle päätyvä lehti synnyttää hajotessaan ilmakehää lämmittävää metaania.

Toisin kuin sähköisen lehden lukemisesta, paperilehden lukemisesta ei synny päästöjä.

Vastaajana Päivi Rissanen,

ympäristö- ja vastuullisuusjohtaja, UPM Paper ENA.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

o_turunen
Seuraa 
Viestejä12950
Liittynyt16.3.2005

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Minä olen aina kuvitellut, että jalanjälki on jonkinlainen pintaan tai pinta-alaan liittyvä asia. Ilmeisesti se kuitenkin on enemmän massapitoinen juttu nykyään. Minä joskus tein olohuoneen mattoon hiilijalanjälkiä kun olin Hanasaaren voimalaitoksella töissä. Varmaan siivoojaa kiinnosti paljonko hiiltä yhdessä hiilijalanjäljessä oli.
Lue kommentti

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Varpailla kulkijaa vaaputtaa. Kuva: Getty Images

Kaikilla linnuilla, siten myös pingviineillä, on polvet.

Lintujen polvet vain eivät näy, koska ne polvet ovat höyhenpuvun suojissa.

Linnun höyhenpeitteen alta näkyvä jalan yläosa on sääri, joka meillä ihmisilläkin on polven alapuolella. Säären alaosan taaksepäin taittuva nivel on nilkka. Tämän nivelen alapuolella oleva jalan osa vastaa ihmisen jalassa nilkan ja varpaiden välisiä luita. Linnut, pingviini mukaan lukien, kävelevät siis varpaillaan.

Pingviinin kävelystä voit saada käsityksen näin: Painu syvään kyykkyyn. Nosta sitten kantapäitä hieman ylös lattiasta ja koeta kulkea eteenpäin.

Vaaputko puolelta toiselle kuten pingviini?

Vastaajana Heidi Björklund,

museomestari, Luomus.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018