Kysy

Mikä on valon jälkeen nopeinta maailmassa?

klo 6:32 | 7.9.2016
Aurinko synnyttää vikkeliä neutriinoja.
Aurinko synnyttää vikkeliä neutriinoja.

Ei ainakaan ihmisen ajatus.

Massattomat valohiukkaset eli fotonit kulkevat universumin suurimmalla mahdollisella nopeudella. Toiseksi kisassa tulevat neutriinot.

Fotonit liikkuvat aina valon nopeudella. Massiivisten kappaleiden nopeus riippuu sen sijaan niiden massan suhteesta energiaan: mitä pienempi massa, sitä nopeampi hiukkanen.

Kaikkein kevein on neutriino. Sen massaa ei tunneta tarkasti, mutta se on ainakin sata tuhatta kertaa elektronia kevyempi.

Auringon sisällä syntyvät neutriinot saavuttavat maapallon nopeudella, joka poikkeaa korkeintaan prosentin biljoonasosan verran valon nopeudesta. Tietyissä tähtitieteellisissä prosesseissa tuotettujen neutriinoiden yhteydessä puhuttaisiin prosentin triljoonas­osista tai vieläkin pienemmistä eroista. Nämä lienevät universumimme nopeimpia kappaleita.

Ihmisten maailmassa puhutaan usein ajatuksen nopeudesta. Valitettavasti ihmisajatus on hyvin hidas: hermosäikeissä impulssit etenevät nopeudella, joka on alle promille valon nopeudesta.

.

Vastaajana Kari Enqvist,

teoreettisen fysiikan professori, Helsingin yliopisto

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2016

Kommentit (0)
Tallenna  
Kommentit (0)
Kommentit (0)
Tallenna  
Suosituimmat
Kysy

Kuinka kauan kanto elää?

klo 8:51 | 9.8.2017
Juuriyhteydet pitävät hengissä pitkään. Kuva: Shutterstock

Vanhimmat ovat olleet lähes satavuotiaita.

Kanto voi elää omilla varastoravinteillaan ja -hiilihydraateillaan pari vuotta, mutta ne kannot, joilla on juuriyhteyksiä eläviin puihin, saattavat säilyä elossa vuosikymmeniä. Juuriyhteyksiä on löydetty yli 150 puulajilta, muun muassa männyltä, kuuselta ja koivulta. Eniten niitä syntyy tiheässä kasvaville puille.

Kannon elossaolo havaitaan helpoimmin paksuuskasvusta, mikä havupuilla näkyy uusien vuosirenkaiden muodostumisena. Kantojen paksuuskasvusta on runsaasti tutkimuksia yli sadan vuoden ajalta pääosin Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta.

Suomessa professori Paavo Yli-Vakkuri havaitsi 1940–1950-luvulla, että kaadettujen mäntyjen kannoista joka kymmenes oli jäänyt eloon. Hänen tuloksensa viittasivat siihen, että kanto voi juuriyhteyksillä säilyä elossa yhtä kauan kuin sen isäntäpuukin eli vuosikymmeniä.

Yli-Vakkuri havaitsi myös, että vesi voi kulkeutua kaadettujen puiden juuristoista niiden kanssa juuriyhteydessä oleviin eläviin puihin.

Keski-Euroopasta Juravuoristosta on raportoitu vuonna 1743 kaadetun hopeakuusen kannon olleen elossa vielä vuonna 1836. Kannossa oli 92 vuosirengasta, jotka olivat syntyneet hakkuun jälkeen. Kannon vanha keskiosa hakkuuta edeltäneeltä ajalta oli kokonaan kadonnut.

Vastaajana Heljä-Sisko Helmisaari,

metsämaatieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Kommentit (0)
Tallenna  
Kommentit (0)
Kommentit (0)
Tallenna  
Suosituimmat
Kysy

Kauanko ihminen voi olla pissaamatta?

klo 8:51 | 9.8.2017
Hätä yllättää yksilöllisesti. Kuva: Shutterstock

Joillakin virtsaamistarve syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Aikuisen ihmisen virtsarakkoon mahtuu melko helposti noin neljä desilitraa virtsaa. Viimeistään silloin tekee mieli tyhjentää rakko. Jos tässä vaiheessa jää pidättelemään, tulee melko pian niin tukala olo, että haluaa vessaan ja kiireesti.

Virtsaamistarve on kuitenkin yksilöllinen. Joillakin pissahätä syntyy jo 2,5 desilitrasta.

Virtsan määrä vaihtelee juodun nestemäärän mukaan. Keskimäärin nautimme nesteitä sen verran, että pissaamme päivässä vähintään litran, usein enemmänkin. Pissakäyntejä kertyy siten vähintään kolme päivässä, mutta monesti useampia.

Jos pissaamista lykkää, virtsarakko venyy yli, ja se tuntuu kipuna. Kukaan ei kykenekään pidättämän pissaamista niin pitkään, että siitä olisi elimellistä haittaa.

Joissakin sairauksissa virtsarakon tyhjeneminen häiriintyy, ja silloin rakkoon voi toistuvasti kertyä liikaa virtsaa. Jos tilaa ei hoideta ajoissa, seuraukset ovat huonot. Rakon ylipaine välittyy virtsanjohtimia munuaisiin, jotka vaurioituvat nopeasti.

Vastaajana Pertti Mustajoki,

professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Kommentit (0)
Tallenna  
Kommentit (0)
Kommentit (0)
Tallenna  
Suosituimmat