Korvan soimisessa eli tinnituksessa kuulohermo ei välitä aivoihin ulkopuolista ääntä vaan joko korvan tai pään sisällä syntyneitä ärsykkeitä.

Äänet koetaan yksilöllisesti: päässä voi jyskyttää konepaja, pauhata vesiputous tai päristä puhelin. Tinnitus voi olla ajoittaista tai jatkuvaa. Täysin kuurokin saattaa kuulla tinnitusääniä – niitä voi verrata amputoidun kokemaan raajan haamusärkyyn.

Korvan soiminen ei ole varsinaisesti sairaus, pikemmin oire. Monesti syynä on kova melu, joka tuhoaa kuulosimpukan aistinkarvasoluja. Usein toistuessaan melu saattaa johtaa kuulon alenemiseen eli kuulovammaan, joka monesti merkitsee pysyvää korvien soimista.

Tinnituksen taustalla saattaa olla myös jokin korva- ja keskushermostosairaus tai muu yleissairaus. Lisäksi eräät lääkeaineet, kuten kiniini ja asetyylisalisyylihappo, voivat aiheuttaa korvien soimista.

Äänen syntymisestä ei ole tarkkaa tietoa. Tutkijat olettavat että kuuloaistin vaurio aiheuttaa kuulohermossa spontaania toimintaa, joka mielletään ääneksi. Esimerkiksi simpukan uloimmat aistinkarvasolut pystyvät tuottamaan signaaleja, jotka voidaan havaita tarkkojen mittalaitteiden avulla.

Puolet väestöstä kokee toistuvasti muutamien minuuttien kestoista korvien soimista melualtistuksen jälkeen. Tinnitus on jatkuva vaiva noin 10 prosentille väestöstä. Ammattiryhmistä erityisesti muusikot, sotilaat ja teollisuustyöntekijät kärsivät korvien soimisesta. Toistuvat äänet kiusaavat pahiten illan ja yön hiljaisuudessa vaikeuttaen nukkumista.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 3/1997

Vastaaja:


Eero Akaan-Penttilä


ylilääkäri


Kuulonhuoltoliitto

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017