Huuliherpeksen eli yskänrokon aiheuttava Herpes simplex -virus saattaa uinua elimistön tuntohermosolmukkeissa vuosikausia, kunnes jokin tekijä herättää sen.

Uusiutuva yskänrokko, pieni rakkula, syntyy usein vakiopaikalle huuliin tai suun ympärille.

Virus on erittäin yleinen. Yli 80 prosenttia meistä saa sen jossakin elämänsä vaiheessa joko kosketuksessa tai pisaratartuntana. Ensitartunta on yleensä oireeton.

Yskänrokon synnyn voivat laukaista mm. hormonimuutokset, stressi tai auringon uv-säteily. Naisia herpes kiusaa joskus kuukautisten aikana, muutamilla taas tiukka työrupeama heijastuu huuleen. Toisinaan talven keskellä tehty etelänmatka tai kesän ensimmäinen purjehdusretki herättävät viruksen.

Syytä aktivoitumiseen ei tiedetä tarkasti. Stressi on kuitenkin yksi tekijä. Sen vaikutus voi perustua siihen, että immuunipuolustuksen taantuma tarjoaa virukselle tilaisuuden pullahtaa pintaan. Jos immuunipuolustus toimii pitkään vajaateholla, kuten aids- ja syöpäpotilailla, herpestauti voi uusia tiheään ja olla poikkeuksellisen hankala.

Vain noin 10 prosentilla ihmisistä yskänrokko kukkii toistuvasti. Rakkulat paranevat yleensä hyvin ilman hoitoa. Viruksen lisääntymistä estävä asikloviiriä sisältävä voide voi auttaa, jos hoito aloitetaan heti ensioireiden ilmaantuessa – rakkuloiden synnyttyä siitä ei ole juuri apua.

Ensioireina ovat kihelmöinti ja pistely suupielessä, joita moni herpeksen piinaama sanoo tuntevansa jo tunteja tai päiviä ennen rakkuloiden puhkeamista.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 3/2000

Vastaaja:


Tapani Hovi


tutkimusprofessori


Kansanterveyslaitos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017