Kosmoksen äärillä jopa tuhansien galaksien kirkkaudella pelleilevä blasaari on kvasaari, joka näkyy villistä kulmasta.



Kvasaarit taas ovat erittäin kirkkaita, kaukaisia kohteita. Niiden oletetaan olevan tavallisia galakseja, joilla on erikoislaatuinen keskusta.

Useimmat niistä näyttävät pistemäisiltä, sillä ydin on niin häikäisevä, ettei ympäröivä galaksi näy suurillakaan kaukoputkilla. Joka tapauksessa kvasaarien säteily tulee galaksin keskeltä, pieneltä, planeettakunnan kokoluokkaa olevalta alueelta. Silti kvasaarit loistavat krikkaammin kuin sadat galaksit yhteensä.

Ainoa tapa tuottaa näin valtava energia pienellä alueella on käyttää jättiläismäistä mustaa aukkoa. Kvasaarin keskellä oletetaankin olevan musta aukko, jonka massa on kymmenen tai jopa tuhat miljoonaa Auringon massaa. Suuri energia muodostuu, kun aukkoon putoavan kaasun gravitaatioenergia muuttuu säteilyksi juuri ennen kaasun lopullista katoamista mustan aukon kitaan.

Tuhoaan kohti syöksyvä kaasu muodostaa aukon ympärille kiekon. Osa kiekon kaasusta karkaa muodostaen kvasaarin kummallekin puolelle (aukon pyörähdysakselien suuntaisesti) valtavan, lähes valonnopeudella liikkuvan suihkun. Jos kaasusuihku osoittaa suoraan meitä kohti, kvasaaria kutsutaan blasaariksi.

Jännittävää kvasaareissa on muun muassa niiden leikittely hurjalla energiallaan: villeimmät kääntävät tuhannen miljoonan Auringon energiaa vastaavan säteilyn päälle ja pois jopa 15 minuutissa.

Tätä ja muita blasaarien saloja pohditaan ensi kesänä Turun yliopiston Tuorlan observatorion järjestämässä kansainvälisessä kokouksessa (22.-26.6.), joten kesän sanomalehdissä saattaa olla kiinostavia uutisia kosmoksen ääriltä.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 4/1998

Vastaaja:


Leena Tähtinen


toimittaja, tähtitieteen dosentti


Turun yliopisto

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla