Lämmön vaihteluväli on laaja: 100–1 200 astetta. Kuva: F.A. MacDonald/Wikimedia Commons
Lämmön vaihteluväli on laaja: 100–1 200 astetta. Kuva: F.A. MacDonald/Wikimedia Commons

Lämpötila on nuotiossa erilainen eri kohdissa, ja siihen vaikuttaa myös puun kosteus: mitä kosteampi puu on, sitä pienempi on palamiskaasujen lämpöarvo.

Kun liekin väri on oranssi, lämpötila on 1 100–1 200 astetta. Jos liekkiin nyt asetetaan kattila, tuli jäähtyy, ja tämä voi johtaa nokihiukkasten muodostumiseen.

Nuotion sisäosissa lämpötila on matalampi, 500–900 astetta. Sinne happea ei paljon pääse, sillä happi kuluu reunalla palamisreaktioissa.

Palavan puun pinnassa lämpöä on yli 400 astetta, mutta sisässä alle 100, koska puussa oleva vesi höyrystyy. Kun puun sisus on lämmennyt 500–600 asteeseen, kaasun muodostus ja liekkivaihe alkaa loppua ja jäljelle jää hiiltä.

Hiilloksen lämpötila on korkeimmillaan heti sen jälkeen, kun liekkivaihe päättyy ja hiiltyneet puut murskataan kekäleiksi.

Jos tällöin näkyy sinisiä liekkejä, häkä eli hiilimonoksidi palaa hiilidioksidiksi. Koska tätä tapahtuu vain yli 800 asteessa, hiilloksen lämpötila on ainakin tämä, mutta se voi olla yli 1 200 astettakin.

Kun siniset liekit katoavat, lämpötila on laskenut alle 800 asteen. Jos tuli on takassa, hiilloksen päällä voi tässä vaiheessa polttaa muutamaa pientä puuta. Näin hiilloksen tuottamaa häkää palaa liekkien imussa eikä poistuu savupiippuun.

Vastaaja: Jaakko Saastamoinen
tekniikan tohtori, johtava tutkija, VTT

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2011

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018