Teknisessä mielessä viimeistä käyttöpäivää ei voida määritellä, koska jatkuva huolto pitää ydinvoimalaitokset lentokoneiden tavoin uuden veroisina.

Kymmenen vuotta vanhassa voimalassa ei juuri ole alkuperäisiä osia.
Tärkeimmistä osista ainoastaan reaktorin paineastiaa ei voida uusia, mutta se onkin tehty kestämään pidempään kuin muu laitos. Sama koskee rakennuksia.

Energiayhtiöiden lisäksi Säteilyturvakeskus valvoo jatkuvasti voimaloita. STUK tekee 10 vuoden välein perinpohjaisen kuntotarkastuksen ja myöntää uuden käyttöluvan. Kymmenien vuosien ajan luotettavasti toimineet Loviisan ja Olkiluodon yksiköt saivat äskettäin 10 ja 20 vuoden jatkoajat. Ydinvoimalla tuotetun sähkön osuus on noin kolmannes Suomen kokonaiskulutuksesta.

Kannattamattomuus on loppuunkulumista todennäköisempi syy ydinvoimalan pysäyttämiselle. Esimerkiksi Saksa harkitsee parhaillaan joidenkin pienten (alle 300 megawatin) laitosten sulkemista niiden tehottomuuden takia. Huoltokustannuksia peilataan sähkön hintaan. Ne eivät saa kivuta tuotantohintaa korkeammaksi. Sähkön pysyvää hinnanlaskua ei ole kuitenkaan näköpiirissä.

Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 7/2000

Vastaaja:


Keijo Valtonen


johtava asiantuntija


Säteilyturvakeskus

syytinki
Seuraa 
Viestejä9117
Liittynyt18.8.2008

Mikä on Suomen ydinvoimaloiden viimeinen käyttöpäivä?

Puuhevonen 15.09.2014 klo 00:53 Zäp, miksi haluat kieltää todellisuuden että Saksassa aiotaan ajaa ydinvoima alas vuoteen 2022 mennessä? Luuletko että saksalaiset ovat tyhmiä vai mitä? ---snip---- Mitähän tuohon sanoisi. Aloittaisiko, vaikka vuodesta 1914? Noin yleisestikin. Vaikea on löytää valtiota, jonka temput - nykyiset ja menneet - viittaisivat suureen viisauteen
Lue kommentti
Puuhevonen
Seuraa 
Viestejä5359
Liittynyt9.1.2011

Mikä on Suomen ydinvoimaloiden viimeinen käyttöpäivä?

Keijo 15.09.2014 klo 07:08 Kannattamattomuus on loppuunkulumista todennäköisempi syy ydinvoimalan pysäyttämiselle. Esimerkiksi Saksa harkitsee parhaillaan joidenkin pienten (alle 300 megawatin) laitosten sulkemista niiden tehottomuuden takia. Huoltokustannuksia peilataan sähkön hintaan. Ne eivät saa kivuta tuotantohintaa korkeammaksi. Sähkön pysyvää hinnanlaskua ei ole kuitenkaan näköpiirissä. Tuo on muuten aika ironista, koska Saksa päätti jo vuonna 2000, eli sinä vuonna kun tuo artikkeli...
Lue kommentti

»According to the general theory of relativity space without aether is unthinkable.»

Rapeus jää haaveeksi, jos pannu on kylmä ja rasva tavallista voita.

Maailmassa ei ole niin hyvää kokkia, ettei ensimmäinen yritys olisi aina riekaleinen valkea möykky. Toinen lettukokin kummajainen on se, että ensimmäisen puolen paistopinnalla on aina erilainen kuvio kuin toisen. Tieteellistä syytä kumpaankaan ilmiöön ei tarkkaan tiedetä.

Yleensä paistaja on malttamaton ensimmäistä lettua odottaessaan ja annostelee siksi taikinaa liian kylmälle pannulle. Parempaan tulokseen pääsee, jos antaa pannun kuumentua perusteellisesti. Lisäksi rasvan pitää antaa ruskistua.

Letuista saa rapeita ja kullankeltaisia, kun paistaa ne kuumalla pannulla kirkastetussa voissa. Silloin vesi haihtuu nopeasti paistoksen pinnalta. Rapeus jää helposti syntymättä, mikäli käyttää tavallista voita tai muuta vesipitoista rasvaa. Tällöin lettutaikina vain kiehuu vedessä.

Kirkastettu voi valmistetaan poistamalla voista heraproteiini ja vesi. Jäljelle jää voiöljy, joka kestää palamatta erittäin korkeita paistolämpötiloja.

Vastaajana Anu Hopia,

elintarvikekehityksen tutkimusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Molemmat ovat oman kielikuntamme perintöä, eivät lainaa länsinaapurista.

Suomen minä-pronomini ei ole lainaa ruotsista, vaan se kuuluu uralilaisen kielikunnan ikivanhaan perintösanastoon. Sille löytyy etymologisia vastineita itämerensuomesta samojedikieliin asti, joten se on ollut suomessa ja sitä edeltäneissä kielimuodoissa jo tuhansien vuosien ajan, kauan ennen kosketuksia ruotsiin.

Äänneasultaan samantapaisia ensimmäiseen persoonaan viittaavia pronomineja on myös muissa kielikunnissa. Indoeurooppalaisten kielten lisäksi niitä löytyy esimerkiksi mongoli- ja tunguusikielistä, eskimo-aleuttilaisista kielistä, eräistä tunnetuista muinaiskielistä, kuten etruskista ja sumerista, sekä monista paleosiperialaisista kielistä, jotka eivät tiettävästi ole sukua toisilleen.

Tätä pronominien yhtäläisyyttä ovat jotkut tutkijat pitäneet todisteena kielikuntien välisestä alkusukulaisuudesta, mutta vaikka ensimmäisen persoonan pronomini kuuluu kielen parhaiten säilyviin aineksiin, kielitieteellisesti perusteltuja sukulaisuusteorioita ei voi rakentaa pelkästään yksittäisten pronominien varaan.

Itse-sanalla on erikoinen historia. Sekin kuuluu ikivanhaan suomalais-ugrilaiseen perintösanastoon, mutta se ei ole alkuaan ollut pronomini vaan substantiivi, joka on tarkoittanut varjoa tai ihmisen varjosielua. Ihminen näkee varjossa oman kuvansa, siis itsensä, ja sukukielten sanavastineista päätellen myös ihmisen sielun eli hänen henkisen minänsä on aikoinaan uskottu heijastuvan hänen varjossaan.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018