Ulostetta voi hyödyntää energiantuotannossa, ja kehitysmaissa näin paljon tehdäänkin.

Suomessa ulosteiden käyttö on kuitenkin olematonta.

Ulosteiden tehollinen lämpöarvo ei ole huono. Tämä käy ilmi, kun ulostetta verrataan esimerkiksi voimaloissamme yleisesti käytettyyn jyrsinturpeeseen.

Jyrsinturpeen tehollinen lämpöarvo saapumistilassa (kosteana) on 9 400–10 100 kJ/kg ja kuiva-aineessa 20 700–21 000 kJ/kg. Lehmänlannan vastaavat teholliset lämpöarvot ovat 13 600 kJ/kg ja 16 200 kJ/kg. Osittain kompostoituneen nautakarjan lannan tehollinen lämpöarvo laskee jyrkästi. Se on saapumistilassa 3 100 kJ/kg ja kuiva-aineessa 3 900 kJ/kg. Sian vetisten ulosteiden tehollinen lämpöarvo on saapumistilassa niinkin alhainen kuin -1 200 kJ/kg, eli sen polttaminen kuluttaa energiaa enemmän kuin tuottaa. Kuiva-aineessa tehollinen lämpöarvo nousee selvästi ja on 12 800 kJ/kg. Parhaan tuloksen saavat kanojen ulosteet. Niiden teholliset lämpöarvot ovat 12 700 kJ/kg ja 18 400 kJ/kg.

Lisää tietoa eri polttoaineiden ominaisuuksista voi käydä katsomassa esimerkiksi hollantilaisessa Phyllis-tietokannassa: www.ecn.nl/phyllis/

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2002

Vastaaja:


Raili Vesterinen


erikoistutkija


VTT Prosessit, Energiantuotanto, Jyväskylä

lokki
Seuraa 
Viestejä4066
Liittynyt3.1.2010

Mikä on ulosteen polttoarvo?

" Ulostetta voi hyödyntää energiantuotannossa, ja kehitysmaissa näin paljon tehdäänkin. Suomessa ulosteiden käyttö on kuitenkin olematonta . " Melko asiantuntematon kommentti. Jopa suomessa viemärijätteestä saadaan energiaa. Yhteensä Biokaasun tuotanto/talteenotto 0,7 TWh/v. Asiaan voi tutustua tarkemmin Suomen Biokaasuyhdistyksen sivuilla, tai aloittamalla vaikka tästä. http://www.biokaasuyhdistys.net/docs/semin2012/Lampinen_Ari_historia.PDF
Lue kommentti
optimistx
Seuraa 
Viestejä852
Liittynyt14.1.2008

Mikä on ulosteen polttoarvo?

Kiitos Paul M. Kun oli epätavallisen hiljaista muuten tässä säikeessä, niin pengoin englanniksi aiheesta. Tosin ennen sitä käytännöllisenä wanna-be-keksijänä välähteli mielessä rakennella erinäisiä tee-se-itse-viritelmiä pyttyyn ja vanhalla poisheitettävällä paistinpannulla kuivaamista keittiön hellalla. Sitten mielikuvissa ilmestyi takavasemmalta armas vaimoni ihmettelemään homman nimeä ja kaikkea. Virtuaaliset jauhot suussa ("Myllyn paras, puolikarkea") en oikein keksinyt täysin tyydyttävää...
Lue kommentti

1. Päätä, mikä (tutkimus-)tulos TUNTUISI mukavalta
2. Etsi tulosta tukevia todisteita, hylkää kaikki muut todisteet
3. Pysy kannallasi lopun elämää ja toista sitä kaikille herkeämättä.
4. Valmis!

http://www.tiede.fi/keskustelu/66231/ei_yliopistollinen_tutkimus_taikako...

Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017