Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2013

Ei mikään.

Väite, ettei ihminen pysty käyttämään aivojensa koko kapasiteettia,  ei pidä paikkaansa. Huomattava osa aivojen kapasiteetista on käytössä koko ajan.

Suuren osan tarvitsemastaan energiasta aivot kuluttavat hermosolujen jatkuvaan keskinäiseen viestintään. Näin aivot pitävät yllä valmiustilaa, jonka ansiosta ne voivat vastata nopeasti ympäristön muutoksiin. Samalla aivot myös säätelevät aisti- ja elintoimintoja.

Vaikka voimakaskaan henkinen ponnistelu ei kasvata aivojen kokonaisenergiankulutusta kuin muutaman prosentin verran, yksinkertaisetkin toiminnot, kuten lattialle pudonneen kirjan nostaminen, vaativat yhteistyötä laajalta verkostolta, jota tarvitaan esimerkiksi näkö- ja tuntoaistimusten käsittelyyn, kehon asentojen havaitsemiseen ja kehon liikkeiden ohjelmointiin. Käytämme siis lähes koko aivojamme joka päivä.

Aivojen tehokkuus perustuu niiden muokkautuvuuteen. Oppiminen ja elämänhistoria muokkaavat aivot toimimaan tehokkaimmin siinä ympäristössä, missä ihminen niitä tarvitsee. Muovautuvuus säilyy merkittävänä koko ikämme. Voidaankin ajatella, että aivojen käyttämätön kapasiteetti on niitä asioita, joita emme (vielä) ole ehtineet opetella.

Vastaaja:


Lauri Nummenmaa


akatemiatutkija, professori


Aalto-yliopisto

Aamupäivä on monelle paras aika opiskella.

Ihanteellinen oppimisen ajankohta osuu aamupäivään, vaikka yksilöllisiä erojakin löytyy, osoittavat Helsingin yliopistossa tehdyt tutkimukset.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on saatu selville, että yliopisto-opiskelijoiden arvosanoihin vaikuttaa epäsuhta itselle ominaisen vuorokausirytmin ja luentojen ajankohtien välillä.

Etenkin iltavirkkujen opinnot kärsivät, jos heidän luentonsa alkavat aikaisin. Aamuvirkkuja haittaavat myöhäiset oppitunnit, mutta selvästi vähemmän.

Parhaat oppimisen hetket ovat sellaisia, jossa opiskelija tuntee tilanteessa kiinnostusta ja kokee, että hänellä on taitoja. Tilanteessa täytyy myös olla sopivasti haasteita, ei liikaa eikä liian vähän.

Vastaajana Katariina Salmela-Aro,

kasvatustieteen professori, Helsingin yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Lempi lievittää kohmeloa. Kuva: Getty Images

Läheisyys lievittää kurjaa oloa.

Alkoholi vaikuttaa ihmisen kaikkeen toimintaan, myös hormoneihin. Sen tiedetään nostavan testosteroniarvoja myös naisilla.

Testosteronia pidetään "pelin ja leikin" hormonina. Se lisää seksuaalista halukkuutta. Mikäli seksi jää esimerkiksi vahvan humalan vuoksi toteutumatta, voi olla, että halukkuus siirtyy myöhempään ajankohtaan, kun keho toipuu humalasta.

Toinen asia, joka vaikuttaa, on uskomus. Usein kuulee sanottavan, että seksi auttaa krapulaan. Jos näin uskoo, niin siltä voi myös tuntua. Pelkkä läheisyys ja kosketuskin lievittävät kurjaa oloa, sillä kosketus lisää elimistön mielihyvähormoneita. Sekin voi selittää asiaa.

Vastaajana

Katriina Bildjuschkin,

Seksuaalipedagogi,

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

ID10T
Seuraa 
Viestejä2510
Liittynyt3.10.2007

Miksi krapulassa haluttaa?

Itse näkisin, että kyseessä on joku sisäänrakennettu eloonjäämisvietti. Krapulassa (ja kipeänäkin) useasti elimistö päättää, että jos tämä on hengenmenoksi, niin yritetään nyt ainakin levittää geenejä vielä kerran, kun ei tiedä tuleeko siihen enää mahdollisuutta.
Lue kommentti