Kelon määritelmä on hieman liukuva, mutta aito kelo syntyy 300–800-vuotiaana kuolleesta mäntyvanhuksesta.



Männyn ikääntyessä sen neulaset harvenevat eivätkä enää kykene tuottamaan riittävästi energiaa juuriston ja jälsikerroksen solukoille. Näin mänty kuolee hiljalleen "kitumalla". Kuolemisvaihe saattaa kestää useita vuosia. Sen aikana sydänpuuhun kertyy runsaasti pihkaa, joka suojelee puuta monilta lahottajilta. Mitä paremmin puu pihkoittuu, sitä paremmin se kestää lahottajien hyökkäyksiä.

Kelon väri on peräisin sinistäjäsienistä. Ne ovat kotelosieniä tai niiden kaltaisia vaillinnaissieniä, jotka käyttävät ravinnokseen puiden vahoja, hiilihydraatteja ja muita yhdisteitä. Sinistäjäsienten rihmat ovat väriltään mustia tai siniharmaita, ja kelojen lisäksi ne antavat värin myös kosteana säilytettyyn lautatavaraan ja vanhojen, maalaamattomien hirsirakennusten seiniin. Ne eivät lahota puuta.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2005

Vastaaja:


Tuomo Niemelä


sienitutkija


Helsingin yliopisto