Omassa seurassa. Kuva: Getty Image
Omassa seurassa. Kuva: Getty Image

Kuuasumuksen voi kyllä rakentaa, mutta ennen pitkää piinaisi eristyneisyys.

Kuu on julma, totesi tieteiskirjailija Robert A. Heinlein jo 1960-luvulla.

Ilman suojavarusteita astronautti kuolisi nopeasti hapen puutteeseen. Keuhkot repeäisivät ja ruumiinnesteet alkaisivat haihtua. Samalla kehoon syntyvät kaasukuplat aiheuttaisivat sydänkohtauksen ja aivoinfarktin.

Lisäksi astronautti joko paistuisi 120 asteen kuumuudessa tai jäätyisi jopa 250 asteen pakkasessa sen mukaan, olisiko hän Kuun päivä- vai yöpuolella.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Eikä tässä vielä kaikki. Hiukkas- ja sähkömagneettinen säteily käräyttäisi kaiken sen, mitä olisi vielä jäljellä. Ajan mittaan mikrometeoriittipommitus repisi astronautin jäännökset riekaleiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monet näistä hurjilta kuulostavista ongelmista voidaan kuitenkin kiertää teknologian avulla.

Avaruuspuvut antavat lyhytaikaisen suojan. 1960-luvun Apollo-ohjelman kuumoduuli tarjosi kahdelle astronautille kodin jo muutamaksi päiväksi.

Seuraavan kerran astronautteja aiotaan lennättää Kuun kamaralle vuonna 2024 Artemis-lennolla. Avaruusohjelmassa kaavaillaan myöhemmin jopa kahden kuukauden mittaisia tutkimusmatkoja, jotka suuntautuvat Kuun etelänavan ympäristöön.

Kuun navat ovatkin ihmisille kiertolaisemme vähiten vihamielinen ympäristö.

Koska Kuussa ei ole vuodenaikoja, Aurinko suo navoille tauotta energiaa. Napojen loivassa paisteessa lämpötilaerot ovat kuitenkin pienemmät kuin päiväntasaajalla. Napa-alueilla on myös runsaasti jäätä, josta saadaan vettä, happea ja vetyä.

Toinen hyvä paikka majoittua ovat laavatunnelit Kuun pinnan alla. Ne tarjoavat luontaisen suojan säteilyltä ja meteoriiteilta. Tunnelissa myöskään lämpötilanvaihtelut eivät juuri vaivaa.

Yksi iso pulma jää. Asumiskelpoinen kuuasemakaan ei varjele psykologisilta haasteilta, kuten eristyksen tunteilta. Kuuhulluuteenkin voi kuolla.

Vastaajana Teemu Öhman,

planeettageologi, kraatteritutkija,

Arktinen planeettatutkimusinstituutti.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2020

Sisältö jatkuu mainoksen alla