Taivaan vaihtoehto kävi mielessä. Kuva: Shutterstock
Taivaan vaihtoehto kävi mielessä. Kuva: Shutterstock

Kuljetus tulisi kalliiksi.

Kun ydinjätehuoltoa aikoinaan mietittiin, Aurinkoon lähettäminen oli yksi vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ole käytössä olevalla tekniikalla mahdollista, taloudellisesti kannattavaa eikä turvallista.

Lastin vieminen pelkästään Maan kiertoradalle vaatii massaansa nähden todella paljon energiaa eli rakettipolttoainetta. Aurinkoa tavoiteltaessa energian tarve on vielä suurempi, monisatakertainen kuljetettavaan massaan verrattuna.

Toinen ongelma on kantorakettien kapasiteetti.

Ydinjätteitä on koko maailmassa arvioiden mukaan satojatuhansia tonneja. Yhteen rakettiin mahtuu vain pieni määrä jätettä. Tarvittaisiin todella monia laukaisuja. Jos laukaisuja tehtäisiin esimerkiksi päivittäin vuosien ajan, onnettomuusriski olisi melko suuri.

Vastaajana Kai Hämäläinen, toimistopäällikkö, Säteilyturvakeskus.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Neutroni
Seuraa 
Viestejä27637
Liittynyt16.3.2005

Miksei ydinjätettä lähetetä Aurinkoon?

apassi kirjoitti: Minkä takia lähtönopeus on noin paljon suurempi aurinkoon? Eikö itseasiassa pitäisi olla helpompi mennä aurinkoon auringon painovoiman vuoksi? Jos raketti laukaistaa Maasta niin että se vapautuu juuri ja juuri planeetan painovoimasta, sillä on Maan ratanopeus, noin 30 km/s ja se on samanlaisella ympyräradalla kuin Maa, vain vähän eri kohdassa. Jos halutaan Aurinkoon, rata pitää muuttaa sellaiseksi, että se leikkaa Auringon näkyvän pinnan. Edullisin tapa se suoraan on jarruttaa...
Lue kommentti
apassi
Seuraa 
Viestejä178
Liittynyt2.12.2011

Miksei ydinjätettä lähetetä Aurinkoon?

Näinonnäreet kirjoitti: Itse asiassa ulkoavaruuteen lähettäminen olisi paljon helpompaa kuin aurinkoon lähettäminen. Ulkoavaruuteen tarvitaan lähtönopeus 17 km/s kun taas aurinkoon 32 km/s. Mutta jopa 17 km/s on kova haaste nykyraketeille suuremmilla lasteilla, ja tietysti kallis. Minkä takia lähtönopeus on noin paljon suurempi aurinkoon? Eikö itseasiassa pitäisi olla helpompi mennä aurinkoon auringon painovoiman vuoksi?
Lue kommentti

Nopea jäätyminen vaatisi äärimmäiset pakkaset.

Jäätyminen kaarelle ei tunnu todennäköiseltä, eikä sellaisesta ole tiettävästi havaintoja maapallon kylmimmistäkään kolkista.

Ratkaisevaa on se, kuinka kauan pissa lentää kaaressa. Tyypillisesti se osuu maahan alle parissa sekunnissa, ja siksi jäätymisen pitäisi tapahtua erittäin nopeasti.

Tämä vaatisi lähes sadan pakkasasteen kylmyyden, jota ei ole koettu edes Etelämantereella. Sikäläinen maailman pakkasennätys on -93,2 astetta.

Pissa on lähtiessään kehon sisäosien lämpöistä eli 36–37-asteista. Pissasta 95 prosenttia on vettä, ja se sisältää muun muassa suoloja. Lämpötila on siis kohtuullisen korkea ja lämpösisältö suuri, ja lisäksi löytyy jäätymisen estoaineita. Ne kaikki hidastavat jäätymistä.

Pissan jäätyminen nopeutuisi, jos se levittyisi pisaroina tai suorastaan sumuna, mutta silloin ei voi enää puhua kaaresta. Tehokkaimmin lämmönhukkaa lisäisi ja jäätymistä vauhdittaisi tuuli, mutta tässä tapauksessa siitä, varsinkaan vastatuulesta, ei ole apua.

Vastaajana Hannu Rintamäki,

tutkimusprofessori, emeritus, Työterveyslaitos.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018

Periaatteessa sen voisi purkaa ja kotiuttaa palasina.

Kansainvälisen avaruusaseman kotiuttamista vaikeuttaa liike-energia. Asema matkaa kiertoradallaan noin 400 kilometrin korkeudessa lähes kahdeksan kilometrin sekuntivauhtia. Tätä huimaa nopeutta pitäisi jotenkin laskea, jotta asema saataisiin pehmeästi Maahan.

Jos nopeutta vähennettäisiin edes hieman, ilmakehä alkaisi jarruttaa asemaa kiihtyvää tahtia. Sitä eivät rakenteet kestäisi: asema hajoaisi paloiksi noin 90 kilometrin korkeudessa. Noin puolet siitä sataisi maahan sekalaisena romuna. Loppuosa jäisi ilmakehään kaasuna ja pölynä.

Avaruusaseman voisi periaatteessa purkaa ja kotiuttaa palasina. Asema kuljetettiin aikoinaan kiertoradalle yksittäisinä moduuleina, jotka sitten koottiin yhteen.

Avaruussukkulan kaltainen isolla rahtiruumalla varustettu alus voisi kuljettaa moduulit takaisin Maahan. Operaatio tulisi kuitenkin erittäin kalliiksi.

Toinen ongelma on sopivan aluksen puute. Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa luopui avaruussukkuloista vuonna 2011.

Yksi tulevaisuuden ratkaisu voisi olla avaruusteknologiayrittäjä Elon Muskin SpaceX-yhtiön BFR-jättiläisraketti. Se on suunniteltu uudelleen käytettäväksi, joten sitä olisi halvempi lennättää kuin perinteisiä kantoraketteja.

BFR:n rahtiversio pystyisi kuljettamaan avaruusaseman osat purettuina kiertoradalta Maahan. Siihen tarvittaisiin ehkä noin kymmenen lentoa.

Vastaajana Mikko Suominen,

avaruustekniikkaharrastaja, tähtitieteellinen yhdistys Ursa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2018