Taivaan vaihtoehto kävi mielessä. Kuva: Shutterstock
Taivaan vaihtoehto kävi mielessä. Kuva: Shutterstock

Kuljetus tulisi kalliiksi.

Kun ydinjätehuoltoa aikoinaan mietittiin, Aurinkoon lähettäminen oli yksi vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ole käytössä olevalla tekniikalla mahdollista, taloudellisesti kannattavaa eikä turvallista.

Lastin vieminen pelkästään Maan kiertoradalle vaatii massaansa nähden todella paljon energiaa eli rakettipolttoainetta. Aurinkoa tavoiteltaessa energian tarve on vielä suurempi, monisatakertainen kuljetettavaan massaan verrattuna.

Toinen ongelma on kantorakettien kapasiteetti.

Ydinjätteitä on koko maailmassa arvioiden mukaan satojatuhansia tonneja. Yhteen rakettiin mahtuu vain pieni määrä jätettä. Tarvittaisiin todella monia laukaisuja. Jos laukaisuja tehtäisiin esimerkiksi päivittäin vuosien ajan, onnettomuusriski olisi melko suuri.

Vastaajana Kai Hämäläinen, toimistopäällikkö, Säteilyturvakeskus.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26841
Liittynyt16.3.2005

Miksei ydinjätettä lähetetä Aurinkoon?

apassi kirjoitti: Minkä takia lähtönopeus on noin paljon suurempi aurinkoon? Eikö itseasiassa pitäisi olla helpompi mennä aurinkoon auringon painovoiman vuoksi? Jos raketti laukaistaa Maasta niin että se vapautuu juuri ja juuri planeetan painovoimasta, sillä on Maan ratanopeus, noin 30 km/s ja se on samanlaisella ympyräradalla kuin Maa, vain vähän eri kohdassa. Jos halutaan Aurinkoon, rata pitää muuttaa sellaiseksi, että se leikkaa Auringon näkyvän pinnan. Edullisin tapa se suoraan on jarruttaa...
Lue kommentti
apassi
Seuraa 
Viestejä134
Liittynyt2.12.2011

Miksei ydinjätettä lähetetä Aurinkoon?

Näinonnäreet kirjoitti: Itse asiassa ulkoavaruuteen lähettäminen olisi paljon helpompaa kuin aurinkoon lähettäminen. Ulkoavaruuteen tarvitaan lähtönopeus 17 km/s kun taas aurinkoon 32 km/s. Mutta jopa 17 km/s on kova haaste nykyraketeille suuremmilla lasteilla, ja tietysti kallis. Minkä takia lähtönopeus on noin paljon suurempi aurinkoon? Eikö itseasiassa pitäisi olla helpompi mennä aurinkoon auringon painovoiman vuoksi?
Lue kommentti
Esiäidin kannatti kyllästyä. Kuva: SPL/MVPhotos

Aikoinaan ruokahalukohtainen kylläisyys edisti terveyttä.

Ilmiölle on kehitysopillinen eli evoluutioon perustuva selitys. Kyllästyminen samaan ruokaan kehittyi satojentuhansien vuosien aikana esi-isillemme, jotta he pysyisivät terveinä.

Jos jokin runsaasti saatavilla oleva ruoka olisi maistunut jatkuvasti, yksipuolinen ravinto olisi pitkällä aikavälillä johtanut ongelmiin. Siksi ihmiselle kehittyi ruokalajikohtainen kylläisyys. Kun jostain ruoasta tuli kylläiseksi, toisen makuinen vielä maistui. Se takasi, että sai riittävästi kaikkia elintärkeitä ravintomme osia: vitamiineja, hivenaineita, hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja ja kuituja.

Ruokalajikohtaista kylläisyyttä säätelevät geenit, ja mekanismi vaikuttaa myös meissä tämän ajan ihmisissä. Jokainen on kokenut sen aterioidessaan. Kun pääruoan jälkeen tuntuu, että nyt jo riittää, erimakuinen jälkiruoka vielä maittaa.

Kivikaudella ruokalajikohtainen kylläisyys oli hyödyllinen ominaisuus, mutta nykyisessä yltäkylläisessä ruokamaailmassa se helposti johtaa liikasyöntiin.

Eräässä kokeessa testihenkilöt söivät runsaan viikon ajan aterioilla melko yksitoikkoista ruokaa. Koe toistettiin siten, että jokaisella aterialla oli yksi ruokalaji lisää. Tämä lisäsi ruokahalua siinä määrin, että testihenkilöt söivät joka päivä – huomaamattaan – yli 400 kilokaloria enemmän.

Vastaajana Pertti Mustajoki, professori, sisätautien erikoislääkäri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Jäinen kinkkku ei menetä yhtään enempää nestettä kuin sula. Kuva_ Shutterstock

Jäinen kinkku kypsyy aivan yhtä meheväksi kuin sula.

Joulukinkun voi panna jäisenä uuniin – oikeastaan kannattaa, vaikka se voi kuulostaa äkkiseltään järjen vastaiselta.

Jotta kinkku maistuisi mehevältä, valtaosa sen nesteestä pitäisi saada pysymään lihassa.

Jäinen kinkku muhii kuumassa pidempään, mutta huoneenlämpöön temperoitu viettää suuremman osan paistoajasta korkeassa

lämpötilassa.

Tällainen kuumakäsittely voi poistaa lihasta liiaksi nestettä. Kypsyessä pinnan lämpö siirtyy kohti kinkun keskiosaa. Jos lämpötilaero pinnan ja keskiosan välillä kasvaa liian suureksi, vesi karkaa lihassyistä liian aikaisin ja epätasaisesti.

Paistoimme viime vuonna HKScanin koekeittiöissä kymmeniä jäisiä ja huoneenlämpöisiä joulukinkkuja. Kaikki kypsennettiin paistopussissa alle 100-asteisessa uunissa.

Jääkinkut paistuivat pidempään, mutta niistä ei valunut yhtään enempää nestettä kuin sulana uuniin pannuista.

Sokkotesteissä kumpikin versio keräsi yhtäläisiä kehuja niin mausta kuin mehevyydestä. Joidenkin suussa jääkinkku maistui jopa mehevämmältä ja paremmalta.

Vastaajana Sami Lamminaho, tuotekehityskokki, HKScan.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017