Useimmissa tapauksissa hirvi ei osaa väistää autoa, koska se ei näe sitä.

Hirvi on evoluutionsa aikana sopeutunut havainnoimaan liikettä, joka vastaa sen omien lajitovereiden maksiminopeutta: nykytiedon mukaan noin 47 kilometriä tunnissa. Hirvi ei kykene havaitsemaan kappaleita, jotka lähestyvät huomattavasti tätä nopeammin.

Jos joudut hirven kanssa autotiellä naamatusten, kannattaa muistaa, että hirvet ovat ”oikeakätisiä”. Tämä tarkoittaa, että ne kulkevat useimmiten tien oikeata laitaa, purevat enemmän leuan oikealla puolella ja väistävät autoa esteen ohi oikealta puolelta – autoilijasta katsoen siis vasemmalta.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2007

Vastaaja:


Kaarlo Nygrèn


tutkija


Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670
Liittynyt16.3.2005

Miksei hirvi osaa väistää autoa?

Oon ainakin 50 hirvieläintä läheltä ajanut ja kyllä ne väistääkin - 20 m tässä tapauksessa rajana. Suurin ongelma oli kerran Forssa-Eura välillä kun peura hyppäs eteen. Auto pysähty muutaman metrin päähän ja peura loikki takaisin. Sitte takana oleva linja-auto vilkutteli valoja ja savu nous renkaista. Onneksi oli auto vähän viritetty - semmonen 150 hv vaan enemmän - ja uudet renkaat. Jännä paikka oli, ku vastaantulijoitakin ni oishan siinä ollu isommanki onnettomuuden ainekset.
Lue kommentti

Perinteiset tekniikat tuskin toimivat.

Tiettävästi kukaan ei ole vielä harrastanut seksiä avaruuden painottomuudessa – tai ainakaan kukaan ei ole tunnustanut.

Useimmat perinteiset tekniikat taitavat olla aika hankalia toteuttaa Newtonin lakien tehdessä tehtävänsä: kun työntää, työnnetty työntää takaisin yhtä suurella mutta vastakkaissuuntaisella voimalla.

Sitkeän huhun mukaan Nasa olisi aikoinaan testannut avaruusseksiä tieteellisesti – julkisuuteen vuodettu tutkimusraporttikin löytyy ne tistä.

Alustavien tutkimusten ja tietokonemallinnusten jälkeen avaruudessa kokeiltavaksi oli valittu kymmenen asentoa. Ilman apuvälineitä oli erittäin hankala selvitä, koska ”loppuvaiheessa jompikumpi testaajista tuli helposti irrottaneeksi otteensa kumppanistaan”.

Raportti suositteleekin remmikiinnitystä tai muunneltua makuupussia painottoman seksin apuvälineeksi.

Kyseessä on kuitenkin pelkkä kaupunkilegenda, joka lienee saanut alkunsa siitä, että sukkulalennolla STS-47 oli mukana aviopari, astronautit Mark Lee ja Jan Davis.

Totta sen sijaan on, että muuan yhdysvaltalainen pyhäkoulunopettaja on patentoinut painottomassa tilassa käytettävän seksihaarniskan.

Vastaajana Esko Valtaoja,

avaruustähtitieteen emeritusprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018

Ei edes pölyhiukkasen vertaa.

Pieniä määriä ilmaisevat kuvailusanat ovat suosittuja muodoltaan kielteisissä, olemattomuutta tähdentävissä sanontatavoissa: ei hitustakaan, ei hiventäkään, ei hiukkaakaan, ei himpun vertaa.

Pöly on pienistä, keveistä hiukkasista koostuvaa ainetta ja pöläys siitäkin vain kevyt tuulahdus. Sanan ilmaisuvoimaa on murteissa ja arkipuheessa tehostettu lisäämällä pöläyksen eteen sopivasti sointuvia määritteitä: ei höykäsen pöläystä, ei pöyhösen pöläystä, ei pöykösen pölähtävää, ei pyhäsen pölähtävää.

Kaikkien perusmerkitys on sama: ei yhtään mitään.

Määritteen ei tarvitse välttämättä merkitä mitään täsmällistä, mutta höykä sopii yhteyteen erityisen hyvin, sillä kansankielessä se tunnetaan ilmassa leijuvan sumun tai kaasun merkityksessä. Höykänen selittyy sen johdokseksi.

Hölkäsen pöläys on yleisemmin tunnetun höykäsen pöläyksen muunnelma. Usein yhdessä esiintyvät sanat voivat vaikuttaa toistensa muotoon, mikä näkyy esimerkiksi lukusanaluetteloista. Höykäsen muuttumista hölkäseksi on äänteellisesti voinut vauhdittaa myös kaikille tuttu hölynpöly, jossa alkuosa on samaa juurta kuin verbeissä hölistä ja hölöttää.

Vastaajana Kaisa Häkkinen,

suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018