Kysymyksen voisi muotoilla uudelleen: miksei sama vetovoimalaki, joka pudottaa omenan maahan, tipauta Kuuta niskaamme?
Selvitetään tilannetta sujauttamalla Maa pussiin, joka poistaa planeettamme vetovoiman.
Silloin kuu jatkaa matkaansa suoraviivaisesti. Kun maapallon vetovoima palautetaan, se pudottaa Kuun takaisin Maata kiertävälle, melkein ympyränmuotoiselle radalle. Vetovoima vaikuttaa kuuhun siis samalla tavalla kuin omenaan, mutta Kuulla on luonnollinen halu karata Maan tuntumasta.
Kuun rimpuilun voimakkuus (kuten omenankin) riippuu sen ratanopeudesta. Kiertolaisemme pysyy nykyisellä radallaan, koska siellä sen liikevoima ja Maan vetovoima ovat yhtä suuria. Jos Kuu menettäisi jostain syystä nopeuttaan, se mäjähtäisi ennemmin tai myöhemmin niskaamme. Jos se taas saisi tarpeeksi lisää vauhtia, se poistuisi somistamasta yötämme.
Julkaistu Tiede 2000-lehdessä 1/1997
Vastaaja:
Leena Tähtinen
tähtitieteen dosentti
toimittaja
Kuu pyrkii etenemään nopeudellaan suoraviivaisesti ja sen suunnan muuttaminen vaatii voimaa mikä saadaan Maan gravitaation välittämästä vetovoimasta. Jatkuva suunnan muutos on Kuun keskeiskiihdytystä jota Kuu vastustaa keskipakovoimallaan. Maan vetovoima ja Kuun keskipakovoima ovat joka hetki yhtäsuuret jolloin Kuu pysyy radallaan. Ratanopeus vaihtelee hieman koska Kuun kiertorata on hieman ympyrästä poikkeava ellipsi jolloin Maan vetovoima vuoroin kiihdyttää ja vuoroin hidastaa Kuun ratanopeutta.
Älkää uskoko trollia!
3³+4³+5³=6³
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
